Pages

Näytetään tekstit, joissa on tunniste talot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talot. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. kesäkuuta 2026

Nax and drugs and rock and roll

 No nyt löytyi koukuttava nimi kesäkuun blogille! 

En ole koskaan ollut punkkari, vaikka asuin Lontoossa punkin huippukaudella. Opiskelin iltakoulussa psykologiaa ja matkustin metrolla ja kiersin kaukaa töyhtötukkaiset, hakaneulanenäiset nuoret, jotka tuntuivat elävän ihan eri maailmassa kuin minä. Minulla oli vakava ura mielessä, ensimmäinen lapsi ja tuore avioliitto. Punkkarit tuntuivat kovin lapsellisilta. Musiikki oli kamalaa mörinää kun oli tottunut Pink Floydin korkealentoon.

Mistä siis moinen otsikko?

No, viime talvi oli varsin koetteleva. Keskuslämmitys, jolla on pahaenteinen nimi VILP eli vesi-ilma-lämmitys-pumppu hajosi kesken -25C pakkasviikkoja. Talo jäähtyi jääkylmäksi, kuumailmapuhallin ja irtopatterit otettiin käyttöön ja korjaaja tuli pähkäilemään, mikä vikana. Tajusin, että putkien jäätyminen olisi vielä pahempaa ja päätin ruveta ainoaan, minkä osasin: aloin raahata polttopuita vajasta ja lämmittämään saunaa. Pidin sitä päiväkaupalla 40-50 asteen lämmöllä ja ovia auki, jotta edes se osa taloa säilyisi jäätymättä. Heräsin kolmelta yöllä lisäämään pökköä pesään ja kuljin vainoharhaisena kosketellen putkia pitkin taloa. Nukuimme monta kerrosta vaatteita päällä ja pipo päässä. Emme vilustuneet. 

Lämmityshaaverit koettelivat kaikkia korjaajia ympäri Suomea, ja pahaksi onneksi meidän korjaajamme sai parin viikon hirveän flunssan. Korjaus viivästyi.

Lopulta jouduimme lämmittämään patterivesiä suoralla sähköllä ja näin painajaisia nelinumeroisista sähkölaskuista. Ne eivät onneksi toteutuneet.

Sillä välin, kun korjaaja etsi varaosaa ulkoyksikköön, piti meidän manuaalisesti klikkailla sisäyksikköä. Jätän tekniset termit väliin, vaikka suoritin alimman oppimäärän lämmöntuottoteknologiassa googlailessani, mikä voisi olla vikana.

Korjaaja selitti, että meidän piti painaa tiettyä nappulaa, kunnes kuuluu NAKS. Lähiomainen oli täysin ymmällään. Vaikka luulisi, että selitys oli yleismaailmallinen, NAKS tai edes NAX ei sano englanninkielisille yhtään mitään. Toiminto nimittäin kuulostaa heidän korvaansa ilmaisulta CLICK. Kyllä nauru kelpasi, kun asia selvisi.

Naksaus kuuluu samaan sarjaan kuin koiran haukku, porsaan röhkiminen, nyrkin pamaus, kova kolaus tai kaikuva lyönti. Koira sanoo englanniksi woof woof, porsas oink oink, nyrkinisku on wham ja pamaus boom. Käsittämättömin on äkillinen pamaus kapaw. Siis mikä? 

Tulee mieleen hämilliset hetket, kun luin englanninkielisiä iltasatuja lapsilleni enkä osannut ääntää edes hevosen hirnuntaa. Se ei nimittäin sano ilmiselvän onomatopoeettisesti ii-hahaa vaan neigh. Haaste jokaiselle suomalaiselle. Suomalaisissa eläinsaduissa taas sammakkot vaakkuvat kun englantilaisissa ne hihkuvat ribbit.  Ei siis niin minkään valtakunnan järkeä. 

Olen varma, että aivan jokaisessa kielessä on omat matkivat ilmaisut äänille, jotka kuten näemme kuulostavat aivan järkyttävän erilaisilta eri ihmisten korville.

Edelleen surettaa niin pohjattomasti, etten onnistunut kaksikielisyyden opettamisessa lapsilleni, vaan luovutin, kun käsitteet monimutkaistuivat ja koululäksyt piti avustaa englanniksi. Kaksikielisessä perheessä yhteinen kieli vielä sujuu, mutta ummikolle toisen vanhemman kieli jättää ulkopuolelle. Miten yhtälö kenelläkään toimii niin että lapset oppivat kaksi kieltä sujuvasti, on minulle mysteeri, kun vielä asutaan maassa, jossa toista kieltä ei kuule. Hienoa se olisi, mutta kaikkeen en revennyt minäkään monien muiden paineiden keskellä. Hattua nostan kaikille onnistuneille!

Ehkä tärkeintä on se, että lapseni oppivat tykkäämään Suomesta ja mielellään tulevat käymään. Jopa niin paljon, että haluavat juosta Hämeenlinnan maratoonin Kympin eli 10km heinäkuussa! Voitte olla varma, että heilutetaan katsomossa sekä Irlannin että Suomen lippuja. 

Nax on jäänyt elämään lähiomaisen sanavarastossa myös verbinä naxing, mitä hän jäi kaipaamaan kun koko lämmityssysteemi meni uusiksi eikä sille tarvi tehdä nyt yhtään mitään. Tulee mieleen englantilainen sananlasku proof of the pudding is in the eating, eli suomeksi moni kakku päältä kaunis. Odotamme pakkasia fingers crossed - eli pidämme peukkuja, että kaikki sujuu hyvin!

Ihan pakko kertoa viimeisin käännöskukkanen, joka löytyi kierrätysaseman nettitoiminnoista. Kun pääsi viimein siihen vaiheeseen, että oli aika maksaa sekajätteiden viennistä, tuli suomen Maksa-käskylle ällistyttävä englannos: liver. 

Otsikon drugs and rock and roll jää sitten hähmäiseen hämärään, paitsi itse kukin voi googlailla, mitä rokkenrolli alunperin tarkoitti. Pysyy silläkin lämpimänä! 


Harvinainen kuva menneisyydestä. 18. hääpäivä juuri meni,
 toisemme olemme tunteneet kohta 30 vuotta, eli kuinka
monta futiksen MM- kisaa sitten? Silloin Irlantikin oli mukana. 





sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Peppi Pitkätossu, haamutalot ja hylätyt hevoset




Joskus ei tiedä, hirnuisiko vai itkisi, kun lukee lehtien otsikoita Irlannissa. Siihen tarkoitukseen ne on kai väsättykin. "5 miljoonaa hevosiin", oli eräs otsikko. (linkki tästä ) 
Kyseessä ei ollut ravihevosiin sijoitettu summa, vaan viimeisten poliisioperaatioiden kulut. Irlannissa on tuhansittain "villejä" hevosia, joista kukaan ei pidä huolta. Kiertolaisväestö (en keksi parempaa suomennosta travellers-termille) perinteisesti matkusti hevosilla ja rattailla, ja edelleen pitää hevosia, usein lie'assa tienposken heinää syömässä. Lama on kuitenkin aikaansaanut sen, että muutkin hevostenomistajat jättävät hevosensa heitteille, koska niiden ylläpito maksaa maltaita. Ne päätyvät kurjaan kuntoon, saavat matoja ja nälkiintyvät. Niiden pyydystämisestä ja lopettamisesta tulee kuluja viranomaisille. Viime vuonna lopetettiin liki 2000 irtolaishevosta. Viimeaikainen hevos-hampurilaisskandaali jätti ikävän maun (!) tämänkin ongelman sivuilmiönä. Mihin hevot päätyvät? (LInkki tästä)

5 miljoonalla voitaisiin tehdä paljon muutakin laman runtelemassa maassa, mutta tämä on yksi Irlannin ikuisista ongelmista, kuten kulkukoirat ja -kissatkin.



Samassa lehdessä on otsikko "haamuasuinalueista", ns. ghost estates. Nousukaudella rustattiin taloja ties mihin peräkyliin, joissa ei ollut mitään palveluja tai työpaikkoja, julkisesta liikenteestä puhumattakaan. Laman tullen kellään ei ollut enää varaa lunastaa taloja. Nyt taloja on alettu purkaa, koska rakennusfirmat menivät konkurssiin, talot ovat olleet säiden armoilla ja ränsistyneet. Samaan aikaan asuntopula kaupungeissa nostaa vuokrat tähtiin.

Nuorimmaiseni maksaa Dublinissa 400 euroa kuussa kenkälaatikosta, johon juuri mahtuu sänky ja pöytä.  (Opintoraha, jota anottiin jo kesällä, tullee jonakin päivänä vihdoin poikani pankkitilille, kunhan anomuksia raahaava postimuuli kompuroi ylös mäkeä Irlannin rahansiirron paralleeliuniversumissa, kenties joulupukki tuo sen savupiipusta? Mutta se on jo toinen blogi.) 

Olohuoneen, jossa on hella ja tiskipöytä, sekä luurangoille mitoitetun suihku&vessahuoneen hän jakaa kahden muun opiskelijan kanssa. Pojat vetivät pitkää kortta siitä, kuka saa sen huoneen, johon ei mahdu edes yöpöytää. Poikani hävisi. Liesituulettimesta roikkuu vanhaa rasvarähmää (tippuu kuulemma ikävästi paistinpannulle yllättäen lämmitessään!). Kokolattiamaton alkuperäinen väri on epäselvä. Musta home kiertää seiniä lattianrajassa. Vuokraisäntä tienaa laatikkoasunnosta 1200 euroa kuussa, ja tämä on vain yksi asunto vanhassa talossa jonka hän omistaa. Poikani oli onnessaan, kun löysi niin halvan asunnon "vain" 5 kilsan päässä  yliopistolta, pääsee pyörällä matkat.

Kun valitan asunto-olosuhteista irlantilaisille, syttyy heidän kasvoilleen nostalginen ilme: "Ah! Opiskelijaelämää! Sellaistahan se on!" Eli ei pidä odottaakaan parempaa.

Tällaisissa asunnoissa asuu nykyään kuitenkin myös työssäkäyviä ja perheellisiä ihmisiä, koska laman turruttama talous ei enää suosi asuntolainoja ja vuokra-asunnoista on taas pula. Irlannin omistusasuntokulttuurissa on vuokraaminen aina ollut tilapäistä ja poikkeus, toisin kuin Suomessa. Vuokralla asuminen on epävarmaa, sopimukset summittaisia, ja takuurahasta saa usein tapella turhaan sopimuksen päättyessä.

Vuokralaisia, jotka elävät sosiaaliturvan varassa, tuetaan valtion asumistuella. Irlanti kulutti viime vuonna siihen 500 miljoonaa euroa. Tämä raha menee siis suoraan yksityisille asuntosijoittajille, jotka vuokraavat asuntojaan, usein veronmaksua vältellen.

Yksinkertaisempikin matemaatikko, kuten Kulttuurikorppikotka, näkee että sillä summalla voisi joko rakentaa kunnan asuntoja - joissa nykyään on kaksinkertaiset ikkunat ja keskuslämmitys - tai kunnostaa valtiolle haamuasunnot. Hei, ja tästä syntyisi niitä kipeästi kaivattuja työpaikkojakin rakennusalalle! Jostain syystä yksinkertainen on liian haastavaa irlantilaisille poliitikoille. Luulen, että hyväveliverkostot tekisivät suurhälytyksen, jos yksityisvuokratuki otettaisiin pois tai kunnat alkaisivat rakentaa.

Lehtien kaksi tarinaa yhdistyivät tänään hilpeän anekdoottisesti, kun kuulin työtoverilta, että yhdellä Galway'n haamuasuntoalueella on talojen asukkeina irtolaishevosia!

Irlanti on ihmeiden saari, jonka rinnalla Peppi Pitkätossunkin seikkailut kalpenevat.



P.S. Juttuun kuuluvat hevoskuvat sain Forgotten Horses Ireland -järjestöltä, joka tekee täysin vapaaehtoista ja tosi arvokasta työtä pelastaakseen hylätyt hevoslaumat. Heidän nettisivunsa tekivät minuun vaikutuksen - Irlanti on myös hyväntekeväisyyden luvattu maa. Annoin heille raha-avustuksen kuvien käyttöä vastaan. Tässä linkki, mutta en suosittele Kuvagalleriaa ennen ateriointia!