Minianalyysi Irlannista

 Katsoin tänään blogini otsikkoa: Irlantilaisvinkkeliä Suomeen, ja ajattelin kirjoittaa vaihteeksi suomalaisvinkkelistä Irlantiin, ennen kuin Suomen ihana suvi imaisee mukaansa.

Kulutan ainakin tunnin päivässä lukien entisen kotimaani uutisia, lähinnä Irish Times-lehden ja RTE News valtiollisen uutistoimiston juttuja. Usein päädyn harhailemaan niiden nettisivuille, kun valvon yöllä. Tiedän, ei mitään rauhoittavaa lukemista useinkaan. Näkövinkkelini on täältä Euroopan toiselta laidalta kaukainen, mutta aikuiset lapseni elävät elämäänsä edelleen Irlannissa, joten sen asiat koskevat mitä enimmin myös minua.

Ymmärtääkseen Irlantia pitää ensinnäkin katsoa karttaa. Siinä kun Suomi kyyristelee ison karhun selkäpuolella, niemimaana, joka kurkottelee pohjoisesta Eurooppaan, on Irlanti pieni saari keskellä Atlantin valtamerta, entisen siirtomaaherran kyljessä. Saarivaltiossa moni asia voi pysyä muuttumattomana, kuten tyynesti tien vasenta puolta ajaminen ( myös monissa muissa saarivaltioissa Brittejä ja Australiaa myöten). Se tuskin tulee koskaan muuttumaan. Irlannista ei niin vaan ajeta shoppailemaan naapurimaihin kuten manner-Euroopassa. 

Saarelle eivät myöskään monet aatteet rantautuneet, kuten työvenaate, joka pyyhkäisi muun Euroopan yli jo viime vuosisadan alussa. Katolinen kirkko piti huolen, että sosialismi ei levinnyt Irlantiin, vaan alttarilta rukoiltiin ateistien kääntymistä. Irlanti oli myös aina pikemminkin maatalous- kuin teollisuusvaltainen maa, joten senkään takia työväki ei yhdistynyt joukkovoimaksi. Nationalismi sen sijaan jakoi maata sisällissodassa, ja poiki maan pääpuolueet, jotka edelleen johtavat maata (Fine Gael ja Fianna Fail). Irlannilla on ollut vaikea suhde siirtomaavaltabritteihin, vaikka Englantiin on aina menty työn ja opiskelujen perässä, vähän samaan tapaan kuin Suomesta Ruotsiin. Historiassa on monia kipukohtia nälkävuosista kielikysymykseen, Pohjois-Irlannista puhumattakaan.

Kieli onkin mielenkiintoinen asia, sillä Irlannissa kävi päinvastoin kuin Suomessa: siirtomaavallan englanti tuli pääkieleksi ja maan oma kieli, iiri, hävisi vähemmistökieleksi. Iiri on edelleen maan virallinen kieli ja sitä opetetaan koulussa, mutta siitä tuskin koskaan enää tulee valtakieltä. Tähän on syynsä: siirtomaavalta vainosi iirinkielenpuhujia ja -opettajia kuolemanrangaistuksen uhalla. Ehkä painavampi syy, että iiristä ei tullut edes itsenäistymisen jälkeen kansan kieli, johtuu varmaan siitä, että englanti nyt vaan on hyödyllisempi ja käytännöllisempi maailmankieli. Irlantilaisilla on vapaa pääsy töihin muihin englanninkielisiin maihin tavalla, josta suomalaiset voivat vain haaveilla. Maastamuutto on aina toiminut varaventtiilinä, kun työttömyysaalto on pyyhkäissyt maan yli. 

Mielenkiintoinen ajatusleikki: kuinkahan olisi meidän äidinkielemme käynyt, jos ruotsi olisikin ollut oikea maailmankieli? Jos sillä olisi pärjännyt lähes joka maanosassa ja jos se olisi ollut maailman kieli tietokonealalla, viihdemaailmassa, tieteessä ja kulttuurissa? Kuka olisi taistellut kummallisen ja vaikean suomen puolesta? 

Olen usein ajatellut (vaikken uskaltanut Irlannissa ääneen sanoa), että jos irlantilaiset runoilijat ja kirjailijat olisivat kirjoittaneet pelkästään iirinkielellä, kuinka monta Nobelin palkintoa ja julkaisusopimusta he olisivat saaneet? Englanniksi on maailma auki, koska se on yksi helpoimmista kielistä kääntää myös muihin kieliin. Toki irkut ovat armoitettuja runoilijoita ja tarinankertojia, mutta kyllä minusta sellaisia löytyy Suomestakin, vaan kuka heistä on edes maailmalla kuullut? Kysyn vaan.

Eräs silmiinpistävä erikoisuus Irlannissa johtuu myös sen asemasta Brittien siirtomaavallan alla niin pitkään. Itsenäistymisen jälkeen piti hakea mallia instituutioille, ja niinpä Irlannissa on esim. aika tarkkaan samantyyppinen koulusysteemi huippukalliine yksityiskouluineen ja tavallisine ilmaiskouluineen. Katolinen kirkko tosin otti haltuunsa koulujen johdon kuten sairaalatkin, surullisenkuuluisine seurauksineen. 

En tiedä onko Irlanti ollut Euroopan viimeisimpiä maita, joissa pojat ja tytöt erotetaan koulussa jo ala-asteiässä. Kun kirkko on menettänyt valtaansa, systeemiä on alettu uudistaa. Omat lapseni pääsivät onneksi niin pieneen maalaiskouluun, että aloittivat koulutien sisarustensa ja naapurien kanssa sulassa sovussa. Minun kesti kauan uskoa, että koulut (kuten opettajanvalmennuskin) eroteltiin myös uskonnon mukaan protestanttisiksi ja katolisiksi. Nykyään valinnanvaraa on ainakin isommissa kaupungeissa, joissa uskonnon tai sukupuolen mukaan ei enää erotella. 

Vanhempien varallisuus erottaa silti edelleen nuoret kalliisiin yksityiskouluihin, joista lähestulkoon kaikki pääsevät yliopistoon ja muihin, joista julkaistaan erinäisiä ranking-tilastoja. Yliopistokoulutus on tuskallisen kallista suomalaisnäkökulmasta. Omat viisi jälkeläistäni onnistuivat pääsemään opiskelemaan lahjakkuutensa avulla, koskapa saivat stipendejä ja avustuksia. Hilkulla oli.

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen vuonna 2013, kun tuli tarve päästellä höyryjä, ulkosuomalaisena Irlannissa. Ehkä parasta, mitä olen opiskellut oli University College of Dublinin Naistutkimuskurssi, joka avasi silmäni mm. naisen asemalle Irlannissa. Se on ollut aivan uskomatonta verrattuna vaikka suomalaisen naisen asemaan vuosisatojen varrella. Ehkäisyvälineet, avioero, abortti ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat saapuneet Irlantiin tosi pitkällä viiveellä. Aloin ymmärtää  aivan uudella tavalla kulttuuria, jossa elin. Kunpa olisin käynyt sen kurssin läpi heti saavuttuani!

Nyky-Irlannin uutisissa on kuitenkin kestoaiheet: asuntopula, joka v. 2008 laman jälkeen on paisunut järkyttäviin mittasuhteisiin, sairaanhoidon pitkät jonot ja tukossa olevat ensihoito-osastot, nuorten maastamuutto paremman elintason perässä ja erilaiset skandaalit, joihin ei näy loppua tulevan.. 

Resurssit venyvät ja paukkuvat, kun maahan on saapunut 75 000 ukrainalaista muitten maahanmuuttajien lisäksi, ja tämä on synnyttänyt äärioikeistolaisia ryhmittymiä. Eduskuntapuolueeseen on toki vielä matkaa, toisin kuin Suomessa!

Elämä tuntuu kuitenkin jatkuvan Irlannissa kuten ennenkin, ja turistina maassa käyvä tuskin huomannee mitään yllämainitusta. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia, puheliaita ja musikaalisia. 

Irlantilainen aamiainen on mahtava!

Gluteenittomaan versioon lykättiin salaatinlehtiä, kun makkarat ja black pudding jäivät pois!

Ylläoleva mini-analyysi on tietenkin mutkat suoraksi-kategoriaa, sillä Irlanti on mystinen ja monikerroksinen maa, ja oma kokemukseni on tietty subjektiivinen.

Olen kirjoittanut edellämainituista aiheista Irlannissa asuessani, jolloin fokus oli kirkkaampi ja lähteet helpompia löytää. Jos Irlanti kiinnostaa, tässä on lista:

Kouluista:  Korpisuomalaisen kaita koulutie / Koulumaailmaa

Uskonnosta: Pyhän antonin poskinahka

Kansalaistottelemattomuudesta: Vallankumous Irlannissa?

Asunto-oloista: Pesä tyhjenee / Koti - katto pään päällä

Kirkon skandaaleista: Pohdintaa Hyljätyistä / Universaalinen äiti

Sairaanhoidosta: Retki helvettiin

Yleistä: Ärsytyslistan Top Ten

Jos englanti sujuu lukukielenä:

Maanmainioita analyytikkoja ja sanankäyttäjiä löytää Irish Timesin toimituksesta: mm. Fintan O'Toole, David McWilliams, Kathy Sheridan, Patrick Freyne.

Ensinmainitulta eli Fintan O'Toolelta olen aiemminkin suositellut Irlantia ja Englantia syväluotaavia analyysikirjoja, mm. 

Heroic Failure, Brexit and the Politics of Pain (2018)  

We Don't Know Ourselves, A Personal History of Ireland Since 1958 (2021)

Kevyempää sorttia kaipaavalle - lähiomainen hirnui tämän kanssa hiljattain ja luki pitkiä pätkiä ääneen: 

Pete McCarthy: Mc Carthy's Bar, A Journey of discovery in Ireland (2000 eli jo vähän vanhentunut)

Vappua ei Irlannissa vietetä työväen, saati ylioppilaiden juhlana, vaan vain ylimääräisenä vapaapäivänä. Olen pudonnut kahden kulttuurin loukkoon, sillä en enää osaa viettää vappua mitenkään päin. Riittääkö nakit ja perunasalaatti?