Pages

tiistai 8. marraskuuta 2016

Ärsytyslistan Top10


Ajattelin postata muutamia totuuden sanoja yli kolmekymmentä vuotta Irlannissa asuneena. Päätelmät ovat tietenkin omiani, eikä mikään yleispätevyys ole mahdollista. Sellaisia voi etsiä Wikipediasta. Mikä saa kutisemaan turhautumisesta näinkin pitkän ajan kuluttua?

Ärsytyslistan top 10 Irlannissa:

1.      Epärehellisyys. Se, että luvataan maat ja taivaat ja sitten ei tapahdukaan mitään. Tämä pätee ihan kaikkeen ja on niin luontaista, että kukaan ei oleta muittenkaan puhuvan totta. Kaikkea saa ja pitää epäillä. 30 vuotta täällä asuneena en vieläkään aina tätä muista. Irlantilaiset loukkaantuvat syvästi, jos tästä puhuu, paitsi jos kommentoidaan politiikkaa. Toisaalta tämä synnyttää värikkään suullisen kertomaperinteen ja paljon hauskoja tilanteita.

2.      Vallanpitäjien saamattomuus ja kyvyttömyys. Tiedän erään paikkakunnan (eikä ole maan ainoa), jossa viemärivedet valuvat suoraan kaupungin läpi kulkevaan jokeen. Vedenkäsittelylaitoksen paikasta on väännetty kättä ainakin 20 vuotta ja tuhlattu maltaita lakimiesten palkkaan. Sairaaloiden työvoimavaje, potilasjonot, petipula ja ensiavussa päiväkausia paareilla odottavat vanhukset ovat ongelma, jota ei vaan saada ratkaistuksi. Asuntopula, jota selvänäkijät ennustivat vuosikaupalla, on nyt räjähtänyt käsiin. Jopa lapsiperheet ovat nyt pääkaupungissa kodittomina, kun vuokrat ovat kohonneet taivaisiin. Samat oikeistopuolueet (Fianna Fail ja Fine Gael) valitaan hallitukseen vuoron perään, ja häviäjä kahdesta puolueesta haukkuu voittajaa koko valtakauden ajan, kunnes vahtivuoro vaihtuu. Mikään ei muutu. Työväenpuolue (Labour) on kuollut. Ainoaa puoluetta, joka ajaa vähäosaisten asiaa, ei voi äänestää, koska sillä on kytköksiä IRA:han (Sinn Fein).

Putkirempat ovat toisaalta helppoja!

    3. Rakentamisen taso. Onhan ilmasto toki suomalaista lauhempi, ei täällä pakkasia ja lunta tule, mutta rakennusfirmojen voitonhimo tuntuu olevan vastuunkantoa suurempi. Uudetkin asunnot voivat olla vetoisia ja kylmiä, vanhoista puhumattakaan. Vasta ihan viimeaikoina on paloturvallisuussääntöjä todella alettu noudattaa. Ja nekin pätevät vain uusiin rakennuksiin. Suurin osa vanhoista rakennuksista on loukkoja, joista ei palon sattuessa pääse kuin ikkunasta hyppäämällä. Myös koulut. Jos jokin laki/säännös tulee voimaan, ensimmäinen reaktio on miettiä, miten lakia voi kiertää. Ks. kohdat 1 ja 2.

4.      Kirkon valta. Luulin, että irlantilaiset ovat kovin uskovaisia, kun tänne ensin tulin, nyt arvelen, että kyseessä on jonkinlainen kansallinen identiteettikysymys. Kansa menetti äidinkielensä (iirin) maailmankielen jyllätessä päälle, joten uskonnosta ja kirkosta tuli kansaa yhdistävä tekijä. 
  

    
    Messu, ensimmäinen ehtoollinen, kirkkohäät ja -hautajaiset ovat vaan niin irlantilainen juttu kuten kelttiläinen jalkapallo (GAA), pubit, ryyppääminen, sunnuntaipaisti, vihreät made in China-asusteet ja kaskujen kertominen. Niitä pidetään yllä siirtolaisinakin. Kirkko kontrolloi lasten kouluja ja suurta osaa yläkouluistakin. Uskonnonopetus on pakollista ja jako protestanttisiin ja katolisiin kouluihin edelleen voimassa. Kirkon skandaaleille pudistellaan päätä, mutta traditiot pysyvät lujassa. Messu on kuin talvisota suomalaisille. Sisua! Kaveria ei jätetä!

5.      Pikkukaupunkien henkinen köyhyys. Erityisesti tämän, jossa asun. Dublinissa ja muissa isoissa kaupungeissa asuvilla ei ole hajuakaan, miten vähän kulttuuritapahtumia löytyy muualta. Se, että kaikki kynnelle kykenevät muuttavat joko isompiin kaupunkeihin tai ulkomaille, ei helpota pikkukaupunkien sisäsiittoisuutta. Enkä nyt puhu pelkästään henkisestä tilasta, vaikka tästä ei saisi puhua. Köyhyys ja koulutuksen puute/välttely siirtyy sukupolvesta toiseen. Luin juuri mainion kirjan, Colm Toibin'in Nora Webster. Se on 1960-luvulta, mutta pätee tämän päivän pikkukaupunkien elämään Irlannissa aivan yhtä lailla. Kirja on näköjään suomennettu tänä vuonna, ja arvioita löytyi useitakin, tässä yksi: http://www.maailmankirjat.ma-pe.net/?p=2268. Tähän kirjaan palaan vielä!

Vuoden 2010 talvitulvia, joista on tullut jokatalvinen riesa. Ilmastonmuutos?

6.      Ilmasto. Sille ei kukaan tietty voi mitään, ja takana on sattumoisin ennätyksellisen kuiva ja aurinkoinen lokakuu, mutta enimmäkseen Irlannin säässä ketuttaa sen päätön vaihtelu ja arvaamattomuus. Koskaan ei voi olla varma, jatkaako aamuaurinko porotustaan. Säätiedotukset ovat usein kaiken mahdollisen kattavia. Vettä tulee taivaalta tolkuttomasti, ja kosteus menee luihin. Myös sisätilojen lämmitys on sattumanvaraista. Lämpö laitetaan yleensä pois yöksi, ja työpaikan lämpötila riippuu esimiehen mielipiteestä, miten paljon kuuluu lämmittää. Lämpömittarit (saati termostaattien kontrolloimat lämmittimet) eivät ole vielä löytäneet tietään asumuksiin tai työpaikoille. Yleensäkin täsmätietoa pidetään ikävystyttävänä hiustenhalkomisena. 

7.      Kansan paksu nahka. Kansa ei nouse barrikadeille, vaikka sille tehtäisiin mitä. Ajoittaiset lamat ja suurtyöttömyydet ratkaistaan sillä, että iso lohko korkeasti koulutettuja ja rohkeita nuoria muuttaa ulkomaille töihin. Nyt kun suurin lama on ohi, on taas lääkäri- ja hoitajapula, mutta heitä ei saa takaisin. 


   
    Kirkko jää kiinni vaikka mistä skandaaleista, mutta sen kannatus jatkuu. Suomalaista väestörekisteriä ei tunneta, ja koulupaikkoja, asuntoja ja palveluja ei joko osata tai haluta suunnitella vaan luistellaan hätätilasta toiseen. Sairaalajonot ovat todellista inhimillistä kärsimystä, mutta koska vallanpitäjillä on yksityiset terveyspalvelut, ei mikään muutu. Sen sijaan, että verokirstun taas täyttyessä alettaisiin lisätä vaikka kunnallista asuntotuotantoa, aletaan mainostaa verohuojennuksia. Kansa menee taas koukkuun. Kukapa haluaisi maksaa veroja?

8.      Luokkajako. Jälleen yksi tabu. Englannissa nääs on ylä-, keski- ja työväenluokka, ei katolisessa Irlannissa, jossa kaikki ovat samanarvoisia. Kuitenkin on asuinalueita, joista kukaan ei koskaan ole jatkanut yliopistoon. Työttömyydestä ja sossulla elämisestä on tullut vaihtoehto. Kouluilla on suuret tasoerot ja ne luovat eriarvoisuutta. Yliopistoihin pääsy riippuu yo-koepinnoista ja kustannukset vanhemmille ovat  valtavat. Tulotarkastettu opintoraha (noin 3000e opintoraha, lainaa ei ole), jota tarvitaan heti elokuussa, kun pääsytulokset julkaistaan ja opiskelija tarvitsee asunnon, matkarahat, kirjat yms, tulee vasta joskus marraskuussa. Jos vanhemmat eivät voi tai halua tukea taloudellisesti, ei nuorella ole mahdollisuutta kolmannen asteen koulutukseen. Ammattikoulutus on heikoissa kantimissa.


9.      Naisen asema. Tällä on suorat johteet katolisen
    kirkon valtaan. Vaikka valta on murentunut, se on sisäistetty sukupolvien ajan. Avioero tuli hilkulla lailliseksi vasta 1995, kansanäänestyksellä. Abortti on edelleen laiton, ja tuhannet naiset matkustavat Englantiin joka vuosi sen takia tai tekevät sen kotonaan nettilääkkeillä. Kunnallista päivähoitoa ei ole, ja yksityinen päivähoito on asuntovelkaan verrattava kuluerä. Useamman lapsen kanssa on helpompi, jos äiti jää kotiin. Äiti on muutenkin monitoimikoneeseen verrattava otus perheessä, eikä kotitöitä jaeta niin lasten kuin miehen kanssa, koska se himmentäisi marttyyrikruunua. Varakkaammat uranaiset palkkaavat toisen naisen tekemään kotityöt. Nuoremmasta sukupolvesta asetelma saattaa muuttua. Valtaapitävistä vain pieni osa on naisia. En tiedä johtuuko kaikesta tästä vai mistä, etten ole kyennyt luomaan syvällisiä ystävyyssuhteita irkkunaisiin. Ei vaan löydy mitään yhteistä. Vika saattaa olla itsessäni.

10. Konservatiivisuus. Tämä on oikeastaan kaikkien edellämainittujen seikkojen kiteytymä. Mikään ei vaan täällä muutu. Ensialkuun, 30 vuotta sitten kun tänne tupsahdin, tuntui kuin olisin palannut ajassa takaisin. Jonnekin 60-luvulle. Paljon on tapahtunut edistystä, eikä vähiten EU:hun liittymisen ansiosta, mutta en näe, että mikään edellämainituista kutinan aiheuttajista äkkiseltään häviäisi. Jokaisella kansalla on syyt identiteettiinsä ja tapaansa reagoida ja ratkaista asioita, yleensä kaukana historiassa. Traditio luo turvaa muuttuvassa maailmassa, muutos pelottaa.

Ja seuraavassa blogissa hyvän tavan mukaan vastapainoksi top 10 lumoutumislista!




1 kommentti:

  1. Allekirjoitan tuon kaiken ylläolevan! Hienosti huomioitu ja selitetty. Suositeltavaa lukemista Irlantiin muuttoa harkitseville. Olen asunut täällä 20 vuotta.

    VastaaPoista