Koukussa lukupiireihin

Kaltaiselleni introvertille lukutoukalle on lukupiirien löytäminen Suomessa ollut valtava ilo. Suomalaiset ovat lukevaa kansaa! Nyt olen kolmessa eri lukupiirissä, jotka ovat yhtä erilaisia kuin osanottajansakin. Yksi on vanhojen ystävien perustama, toinen liittyy hyväntekeväisyyteen, kolmas paikalliseen kirjastoon. Jos olet lukeva ihminen, suosittelen sukellusta tähän yhteisöön! Missä muualla voi jakaa lukemisen ilon ja samalla avautua monista kirjojen teemoista, pohtia elämää ja eri kulttuureja, jakaa ajatuksia? 

Anonyymi, n. v.1500, Hollanti (yksityiskohta). Jos helvetissäkin on kirjoja, sinne!

Olen aina lukenut yksin, nyt tapaan ensimmäistä kertaa muita lukevia ihmisiä. Mikä riemu! 

No, onhan minulla ollut kahden hengen lukupiirejä, vaikken tiennyt kutsua niitä sellaisiksi. Parhaan kaverini kanssa koulussa vaihdettiin jatkuvasti kirjoja ja keskusteltiin niistä. Eräs toinen ystävyys on kehkeytynyt nimenomaan kirjoista puhumisen ympärille. Kuten hän sanoi, kirjoja on nykyään niin paljon, että on hienoa kun joku tekee suosituksia, ettei tarvitse hukata aikaa tylsien lukemiseen. Meillä molemmilla on ulkosuomalaistausta, joten kummallakin on paljon tyhjiä, Saharan kokoisia aukkoja suomalaisessa nykykirjallisuudessa. 

On ollut hienoa kuroa kiinni välimatkaa menneeseen. Ymmärrän, etten koskaan voi jakaa Suomessa pysyneiden ystävieni kanssa 1980-luvun ja sen jälkeistä musiikkimaailmaa, suomalaista populäärimusaa, koska en sitä kuullut, eikä siitä vaan tule nostalgisia fiiliksiä 'niistä ajoista'. En tiedä kuka on Tuomari Nurmio, Pelle Miljoona, Edu Kettunen tai Eppu Normaali. Sen ajan kirjoja voin vielä etsiä ja lukea.

Mikä lukupiireissä sitten viehättää? Miksi riskeerata lukuhurmio ja kuulla jonkun toisen arvio lempikirjasta? Ihan vaan sen takia, että taas tajuaa, miten eri lailla kaikkea voi katsella ja kokea. Nähdä teksti toisen silmin, bongata yhteyksiä jotka itseltä jäivät huomaamatta, jopa antaa anteeksi toisen lyttäys, koska tajuaa, miksi juuri hän ei voi tykätä tästä kirjasta. Joku kiihtyy melkein raivoon, kun loppu ei tyydyttänytkään, toinen kohauttaa olkapäitä. Aina oppii kirjasta jotain uutta. Kirjojen kautta myös vaivihkaa tutustuu ihmisiin, kun teksti herättää laajempia pohdintoja elämästä.

Eräs tärkeä pointti lukupiireissä on se, että tulee luetuksi kirjoja, joihin ei luonnostaan tulisi edes tarttuneeksi. Joskus ne nappaavat, joskus taas ei. Yhtäkään kirjaa en vielä ole jättänyt kesken.

Kirjoittavana ihmisenä minulla on tietty salainen agendakin: miten kirja toimii? Mikä koukuttaa, mikä tylsistyttää, mikä jää hämäräksi? Minkälainen loppu tyydyttää? Onko liikaa henkilöitä, takaumia, poukkoileeko kertojaääni niin ettei pysy perässä, mikä sai lukijan nauramaan tai itkemään?

Käytännössä lukupiirin järkkääminen on helppoa. Pitää sopia kirjasta, valita seuraava päivämäärä ja paikka jossa tavata. Uutuuskirjoihin on kirjastossa jono, joten vanhemmat kirjat ovat helpommin saatavilla niin, että kaikki ehtivät lukea. Kirjan voi myös laittaa edelleen seuraavalle, kun on lukenut. Nettiantikvariaateista saa suomalaisia kirjoja tosi halvalla (ulkosuomalaiset huom!). Kirpparit notkuvat vanhoja ja uudempiakin kirjoja alle eurolla. Ja tosi tärkeä uutuuskirja kannattaa aina ostaa omaksi ja laittaa kiertämään. Ääni ja e-kirjoillakin on hyötynsä, vaikka itse pidän paperikirjan näppituntumasta. Minä kirjoitan aina jotain ylös juuri lukemastani kirjasta, koska muuten unohdan sen, enkä muista sanoa lukupiirissä.

Kirjapiirit tuppaavat olemaan naisten juttuja, en tiedä miksi. Kaksi lukupiireistäni kokoontuu vuorollaan jonkun kodissa. Yhdessä piirissä juodaan kahvit ja pullat ja maksetaan vitonen hyväntekeväisyyteen (Naisten pankki), toisessa on kirjan mukainen teema. Viimeksi kun luettiin japanilainen kirja, juotiin sakea ja syötiin sushia! Tähän lukupiiriin kuuluu myös päiväkirja, johon emäntä kirjoittaa raportin ja laittaa kuvia. Kolmas lukupiirini taas kokoontuu paikallisessa kirjastossa - ja sielläkin kahvitellaan. 

Mieti, onko sinun lähipiirissäsi tai työpaikallasi jo lukevia ihmisiä ja voisitko aloittaa lukupiirin? Ehtisikö työpaikalla pyhittää jonkun lounastunnin lukupiiriin? Entä voisiko paikallinen kirjasto toimia kokoontumispaikkana?

Ja jos mikään näistä ei vain toimi sinun elämäntilanteessasi juuri nyt, on netissä monta hienoa lukublogia, joihin voi kirjoittaa omia kommentteja jostain kirjasta ja saada suosituksia, mitä kannattaa lukea. Monet kirjabloggarit ovat todella hyviä kirjoittajia ja myös linkkaavat samaa kirjaa käsitteleviä muita blogeja. Jokaisella on oma lukukokemuksensa, ja joskus ne poikkeavat kovastikin toisistaan. Koskaan en kuitenkaan ole törmännyt vihapuheeseen, nimittelyyn tai toisen mollaamiseen. Päinvastoin, toisen näkemystä kunnioitetaan. 

Sitä se lukeminen ihmiselle tekee!

Kouluaikainen työ, omaprofiili, spray-maalattu

Hyvää Ystävänpäivää!  

Hyviksi havaitsemiani kirjablogeja:

https://kirsinbookclub.com/

https://luminenomena.blogspot.com/

http://luettuaelamaa.blogspot.com/

Nettiantikvariaatteja:

https://www.antikka.net/

https://www.antikvariaatti.net/

https://www.finlandiakirja.fi/

Viime aikojen lukuelämyksiä -  suomalaisia:

Enni Itäranta: Teemestarin kirja

Heidi Köngäs: Sandra

Anneli Kanto: Veriruusut

Olli Jalonen: Taivaanpallo

                     Miehiä ja ihmisiä

                     Poikakirja

Sirpa Kähkönen: Graniittimies

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Miia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet

Muita:

Elena Ferrante: Loistava ystäväni (My brilliant friend)

Barbara Kingsolver: Myrkkypuun siemen (The Poisonous Bible)

Hiromi Kawakami: Sensein salkku