Menu joulukuulle

 Ei, älkää säikähtäkö. En ole ryhtynyt kokkausbloggariksi. Pois se minusta. 

Silti varoitus: blogi sisältää eläinruokamaininnan.

Menu kahdelle hengelle. Laajentuu exponentiaalisesti jos on vieraita.

Esivalmistelut:

- Tee vuotuinen kalenteri ja joulukortit. Lähiomainen ottaa hyvät valokuvat, minä pähkäilen maalauksia vuodenaikojen kanssa ja teetän kalentereita aina liian vähän. Käy läpi tuhmien ja kilttien lista, lähetä.

Osoitekalenterissa alkaa kohta olla liikaa yliviivattuja ihmisiä. Tänä jouluna taas muutama vähemmän. Hiljainen surun hetki.

Postikulut tuntuvat tuplaantuvan joka vuosi, vai eläkekö se puolittuu koko ajan.

Huom. joulu on vain kerran vuodessa, Saituri!

- Punaisen ristin advdenttikalenteri. Lähiomainen kuuntelee taas kerran jutut lapsuudesta. Minä tiedän, mitä luukusta löytyy 6.12. 

- Itsenäisyyspäivänä kynttilä ja lippu ikkunalle. Suomessa naapurit eivät ihmettele kuten Irlannissa. Kerran onnistuin saamaan Linnan juhlat näkymään Irlannin tv:stä. Muu perhe katsoi ällistyneenä, kun liimauduin tuntikausiksi tuijottamaan kättelevää ihmisjonoa. Suomalainen kansantraditio, mumisin.

Pääainekset:

- Korttinaru joulukorteille (missä?). Varovasti tikkailla!

- Yksi joulukuusi ja sen jalka. Avioliitto on kestänyt pystytyksen joka vuosi, ja kuusi on aina vähän vinossa. Ei kuvia. Jatkojohtoja 2 kpl, toiseen kolmekärkisen irkkutöpselin muunnin (termit hukassa, googlaa), muuten punaiset irkkuvalot eivät toimi. Isän kuusenkynttilät vuodelta 1987 (made in DDR) pantu roskiin vihdoinkin, eivät pala. 

- Kaksi laatikollista kuusenkoristeita. Joulun teemaväri päätetään, ja sitten oksille menee irlantilaiseen tapaan kaikki ja vähän lisää vielä. Kokki ei saa vaipua nuuskimaan muovipussiin pakattua äidin neulomaa vauvan villatakkia vuodelta 1985. Lasten tekemät liikuttavat koristeet on pakko taas lisätä. Muistellaan kunkin koristeen historiaa.

- Kaksi kynttelikköä. Lisää jatkojohtoja. Toimivatko ne vielä, missä varalamput? Mistä tietää, mikä kynttilöistä on viallinen? Lähiomainen hoitaa logiikan.

- Joulu cd:t (sanan taivutus edelleen hukassa, katso Kielitoimisto). Kirpparilta vuoden löytö: Rajattoman kaksoisalbumi vuodelta 2003, loistokunnossa. Hinta yksi euro. Pähkäilyä, voiko ihmisääni todella tuottaa kaiken tuon soinnun. Upeaa!

- Yksi joulukukka, hyasintti ainakin. Kellarista voi löytyä viimevuotisen amarylliksen sipuli, jota kannattaa yllyttää. Se kukkii!

- Joulupöytäliinat ja verhot. Joku on silittänyt ne sitten viime pesun. Muuten ne jätettäisiin komeroon ensi vuodeksi. Äidin Irlantiin lähettämä kaamea tonttuliina otetaan käyttöön, taas.

- Joulukranssi tai pallo, uusi traditio, itse tehty tietysti. 

- Ikkunakoriste tai kaksi (se paperinen joulutähti, katso jos pysyy vielä koossa teipillä). Varaudu taistelemaan paperisen mustekalan kanssa. Vaatii ehkä useampia kokkeja.

- Ainakin yksi vuoden turhake (EI tänä jouluna, meillä on jo jouludinosaurus, -pöllö, -orava, -villapaita). Kuvan diskovaloin varustettu joulusaapas ei liity asiaan. 

Aikataulu:

- Lisää ainekset vähitellen viikkojen ajan. Runsautta ei oikeasti huomaa ennen kuin tulee siivoamisen aika joulun jälkeen.

- Joululauluja voi kuunnella joulupäivään asti, jolloin tulee ähky. Parasta siis aloittaa heti kuun alusta. Suomalaisia joululauluja vain, jos haluat kunnon itkut. Varo varsinkin sitä Varpusta jouluaamuna.

Sekoita: 

Sekaisin vain irkkuperinteet ja suomalaiset. Molemmat tyytyväisiä.

Tilaa:

Kaunista puuterilunta. Kuka unohti tilauksen tänä vuonna???

Nyt se varoitus.

Osta:

Yksi joulueläin. Kinkku ei ole eläin. Mitä tänä vuonna? Kengurua, villisikaa, ankkaa vai kalkkunaa? Saksalainen kauppayhtymä tarjoaa valikoimaa pakastealtaasta. Kalaa ei hankita missään muodossa, hajukin pilaa joulun. 

Paista:

Omatekemä lanttulaatikko on aina oltava, mistään muusta ei ole väliä. Tämä korppikotka ei muuta kokkaa, varsinkaan jouluna, koska edellämainitut järjestelyt ovat jo liikaa. Kaupasta saa kaikkea. 

Allergiat:

Ruokapuolella kaiken on oltava gluteenitonta, laktoositonta ja mieluummin kaloritonta. Traditioista olen valitettavasti allerginen uskonnollisille menoille. Joulua oli ennen kristinuskoakin. Vuoden synkintä aikaa ei kestäisi ilman kaikkea tätä. Nesteistä olen allerginen ainoastaan viskille, jota kyllä siedän kahvissa. (Se on se Irish Coffee.) 

Ekologisuus, kestävyys, huoltovarmuus:

Kirppareilta löytyy kaikkea, mitä tarvitset. Lahjat toiselle ostetaan yhteisillä kauppareissuilla, kun tietää, mitä toinen tarvitsee. Turhakkeet voi kierrättää. Itse tehty on kestävää. Joulueläin on valinnanvarainen hankinta. 

Huoltovarmuus on valitettavasti pudonnut luettelosta toimitusvaiheessa, toim. huom.

Paras herätys joulumammonan vastustamiseen oli eräs dokumentti kiinalaistehtaasta, joka pyöritti joulutuotantoa ympäri vuoden. Ompelukoneet surrasivat huojuvia pinoja täynnä tonttulakkeja, väsynyt mummo liimaili punaneniä porohahmoihin, halli oli tupaten täynnä länsimaihin lähtevää joulukrääsää. Drooni kuvasi korkealta tehdasta satojen muiden keskellä, sitten satama-aluetta, jossa velloi konttimeri. Zoomaus takaisin kahteen hikiseen työntekijään, jotka seisoivat hallin takana tupakkatauolla.

Toinen: 'Mikä se olikaan, mitä ne juhlivat tähän aikaan vuodesta?'

Toinen raapi päätään: 'En minä ainakaan muista.'

P.S. Kaikesta huolimatta toivotan juuri omannäköistä, rauhallista, stressivapaata joulua kaikille lukijoilleni! 

Lisää blogeja ensi vuonna.