Pages

Monday, 28 June 2021

Urbaanipuutarha

Viime yö meni piehtaroinniksi unettomana. Joskus tulee näitä öitä, kun nukahtaa ihan hyvin, ja sitten jokin ihastuttava yölintu lurittelee avoimesta ikkunasta samaa, lyhyttä merkkiääntä aina uudestaan. Epäilen, että ne oppivat kännyköiden soittoääniä, niin mekaaninen oli tämäkin pätkä. Oli kuulemma punakylkirastas, selvisi somessa. Suomen kolmanneksi yleisin lintu. Yhtenä kesänä räkättirastas päätti julistaa reviiriään joka  yö ikkunan alla olevasta omenapuusta. Ajoin sen pois heiluttamalla verhoja ja rymistämällä ikkunoita, mutta juuri kun olin nukahtamaisillani, se aloitti taas. 

Aloin miettiä, miten luontorakas oikeastaan olenkaan.  Niin kauan kun linnut laulavat mielestäni kauniisti - kevään ensimmäinen peipon luritus pysäyttää kulkuni, kuten myös pääskysten sirinä - ne ovat ihania. Kuuntelemme rauhoittavaa linnunlaulua äänitteeltä joka ilta nukahtaaksemme. Ärsyttävät laulajat taas toivoo pimeimpään helvettiin unettomana yönä, kun on liian kuumaa sulkea ikkuna!

Olen uurastanut puutarhassa tanskalaisen tv-ohjelman maajussin innoittamana: olen kylvänyt ketokukkia mehiläisiä varten. Perhoset ja mehiläiset ovat söpöjä ja sitäpaitsi elintärkeitä. Silti otan esiin hyttyskarkoitteen, kun pääskysten rakastamat hyttyset päättävät imeä vertani mahdollisimman ohuelta ihonkohdalta. Ihastelen koppakuoriaisia, mutta eteiseen pesivät muurahaiset saavat kyytiä. En suostu jakamaan asuintilojani myöskään ampiaisten, torakoiden, kärpästen, toukkien, etanoiden tai matojen kanssa, koiperhosista ja täistä puhumattakaan (kaikista paitsi täistä on kokemuksia maailmalta!). Kuitenkin nekin ovat vain luontokappaleita. Ne yrittävät löytää rauhallisia, elinkelpoisia tiloja lisääntyäkseen, kun me taas lisäämme omiamme niiden kustannuksella ja valtaamme niiden elintilaa koko ajan. 

Mikään hyönteinen tai muu eläin ei elä asvaltilla tai betonilla. Golf-kentät ja parturoidut kaupunkinurmet ovat hyönteisten aavikoita, joissa ne turhaan yrittävät etsiä apilaa tai kukkaa. Joillakin puutarhanomistajilla on käsittämätön tarve hakata pois kaikki puut kantoineen tontiltaan, ja perustaa geometrisiä, muurein ja kivin eroteltuja kuolleita kenttiä, joihin sitten rakennetaan grillipaikkoja ja istuskelualueita, joista ihastella hävityksensä jälkeä. Hedelmäpuut, varsinkin omenapuut, ovat Suomessa nykyään paljolti haittakasvistoa, kun seuraa, miten sadon annetaan pudota nurmelle ja mädäntyä. Ei ihme, että tekee mieli kaataa koko puu. 

Palatakseni maajussin käännytykseen: oli jännää, miten nyrpeästi ihmiset suhtautuivat nurmikon jättämiseen kedoksi. Aihe oli suorastaan vallankumouksellinen. Yleisin vastaväite oli: mutta ketohan on ruma! Naapurit luulevat, että en välitä pihastani. Asiakkaat kysyvät, olenko tehnyt konkurssin, kun liikkeen edustalla kasvaa takiaista ja nokkosta. Kedossa on niin vähän ja mitättömiä kukkia! Rikkaruohot ovat epäsiistin näköisiä!

Kyseessä oli vain osan jättäminen luonnontilaan, urbaanien nurmikenttien tai pienen nurkan jättäminen pihasta kedolle, jolle aikanaan nousisi luonnonkukkia.

Jännittävää, mitä kukkia noista ketosiemenistä tulee!

Luonnonkukat ovat todella kauniita.


Lähiomaisen kanssa käymme hivutustaistelua: hän haluaa siistin urbaaninurmikon, minä pieniä polkuja apilapälvien ja heinäketojen lävitse. Kolmessa vuodessa olen istuttanut ainakin seitsemän puuta ja marjapensaita, pensaita ja kukkia. Nyt viimeiseksi pieniä tilkkuja kedon luonnonkukille. 

Emme ostaessa tienneet, mitä puutarhassa oli, kun muutimme joulun alla. Keväällä paljastui, että meillä oli karviais- punaherukka- ja vattupuskia, omenoita, kriikunoita ja  raparperia! Talo ja piha olivat hyvin hoidettuja, ja iloitsin 'valmiista' puutarhasta, kun Irlannissa olin jo tehnyt sellaisen katajapuskista ja rakennusjätteestä. Maa on myös käsittämättömän muhevaa: kuulemma entinen perunapelto.

Illalla yhdeksän aikaan, lämpöä vielä 18c. Alueella on ihania vanhoja puita.


Lähiomainen sai vihdoin kaipaamansa kunnon aidan tontin ympärille - seikka joka erottaa irlantilaiset täysin suomalaisista: jokaisella on Irlannissa korkea pensasaita tai muuri näkösuojaa ja turvaa antamassa. Suomessa ei ole niin väliä, jostain syystä.


Kesämaja tuli talokaupoissa mukana. Hyönteishotellit eivät asukkaita juuri saaneet. 


Kun muutimme taloon, lupasin selälleni, etten enää rääkkää  sitä puutarhanhoidolla. Sitten tuli koronakesä. Istuimme suurin piirtein koko kevään ja kesän pihallamme, ja pikku hiljaa ideoita alkoi tulvia. Korotettu kukkapenkki, säleikkövilliviini, puutarhakaari ruusulle, muutama lavakaulus yrteille... siirrän nuo tuonne ja nämä tänne...kompostia voisi tyhjentää, tuhkaa levittää, risuaitaa rakentaa...

Tämä vähän lähti lapasesta! Matalat vadit kierrätin vanhoista pallogrillin puolikkaista.


Paluumuuton parhaita puolia ovat olleet paremmat kesät, verrattuna Irlantiin. Vietämme päivät käytännöllisesti katsoen aamiaisesta lähtien ulkona, syömme ja juomme puutarhapöydän ääressä, luemme ja nukumme pihalla. Vain viime aikojen kovin helle (jopa 34c!) sai minut sisätiloihin. Sisällä hurisee ilmastointilaite, ja tein kunnon siivouksen mukavan valoisessa ja vilpoisessa talossa. Asennekysymys, mutisin kun hinkkasin pesuhuoneen lattiaa.

Joka tapauksessa tämä hulluus loppuu pian. Olemme saaneet toisen koronarokotuksen, ja kaksi viikkoa sen jälkeen voimme taas uskaltautua matkustelemaan kotimaassa. Meille voi myös pistäytyä kylään - jos emme ole liesussa!

Tällä kertaa kuvituksena mahdollisimman edullisia kuvakulmia Huvikummun puutarhasta. Sokkelimaalaus on juuri meneillään, joten voi olla vähän liiankin siistin näköistä!

P.S. Jos olet tilannut blogiani s-postiosoitteellasi, valitettavasti tämä toiminto lopetetaan heinäkuussa blogger.com-sivuston toimesta. En halua pitää mitään rekisteriä lukijoistani, joten paras tapa seurata blogejani on tehdä kirjainmerkki tälle sivulle ja tarkistaa kuun loppua kohti, joko olen julkaissut. Ilmoitan uudesta blogista toki Facessa Ulkosuomalaiset seniorit-ryhmässä ja omalla sivullani. Blogger.comin kuvien- ja tekstinkäsittely on, kuten näkyy, aataminaikaista, ja mietin jo alustan vaihtamista. Ehkä syksymmällä!


Lavassa kasvaa tilliä, salaattia, tummaa oreganoa ja kaalia.


























Ja hei: paistaa se aurinko risukasaankin! Tärkeä paikka ötököille, nämä 'rumat' kasat.
Näin peilistä tehdyn vale-ikkunan eräällä mökillä, ja lähiomainen teki meille sellaisen. Ikkunalaudalla on äidiltä peritty saippuakotelo, ideana oli tehdä käsienpesupaikka emalivateineen. Tämä on puutarhurin 'rompepiste' jossa tehdään ihmeitä. Tai sitten ei. Seinälle nostetut viikatteet löytyivät vajasta, oikeanpuolimmainen on tehty yhdestä männynoksasta! Talon mukana tuli kaikkea, minkä olimme jättäneet Irlantiin, ja paljon, paljon enemmän. Melkein kaikki on muutenkin meillä kierrätettyä.


















No comments:

Post a Comment