Pages

Friday, 21 May 2021

Milloin viimeksi...? Blogihaaste

Blogihaaste – alkuperäinen idea Karoliina Pentikäinen. 

Nyt on ollut sen verran vilkas toukokuu, että päätin surauttaa jotain maukasta eineksistä eli tarttua bloggareiden kesken liikkuvaan blogihaasteeseen. Tämän nappasin https://viaperasperaadastra.com/2021/05/18 - blogista, kiitos!

En yleensä kirjoita henkilökohtaisuuksia, joten otetaan tämä nyt vaikka autofiktiona, kun se on niin muodissa. 

Only joking.


MILLOIN VIIMEKSI

- Karjuit?  Ihan varmuudella erään yhdysvaltalaisen presidentin valtakaudella yhtenään, televisiolle ja kännykän uutissaasteelle.

- Ajoit autoa?  Aika tarkkaan syyskuussa v. 2017, ennen kuin lähdimme Irlannista. Olen oppinut ajamaan vasemmalla puolen tietä, enkä halua opetella kääntämään aivojani nurinniskoin, joten vältän Suomessa ajamista ihan viimeiseen asti. 

- Halasit ei-perheenjäsentä, ajattelematta onko se turvallista?  Nyt tuli vaikea. Varmaan jotakuta ystävää ennen koronaa. Aika surullista.

- Urheilit?  Jos tarkoitetaan julkista ns tiimiurheilua, niin v. 1999 naisten Mini-Maratonissa eli kympin lenkillä pitkin Dublinin kovia katuja. Startissa olin pyörtyä hajuveden ja deodorantin lemuun. Olin satuttanut toisen polven treeneissä kovalla maalla, ja juoksin matkan käytännöllisesti katsoen yhdellä jalalla, toista raahaten. Viimeinen silta kanaalin yli näytti ylipääsemättömältä vuorelta. Lähiomainen tuli matkaan jossain vaiheessa ja kokeneena maratonjuoksijana kannusti loppuun asti. Juoksi itse takaperin ja houkutteli minua eteenpäin. Maaliin päästiin, mutta kuljin jalat längellä muutaman viikon kuin John Wayne. 

Mummolajeissa kunnostauduin viime talvena esim. hiihtämisessä ja persluisussa. Jälkimmäistä kadulla.

- Olit pelokas?  Joku yskähti toissa viikolla makuuhuoneeni  ikkunan alla pihalla, keskellä yötä, kun valvoin. Luulin kuvitelleeni, kunnes röheä yskäisy kuului taas. Kolmannella kerralla, jokainen ihokarva pystyssä, avasin kaihtimet, mutta oli liian pimeää. Seuraavana päivänä kuuntelimme ahkerasti eri eläinääniä netistä, ja se oli todennäköisesti peura matkalla syömään tulppaanejani. Ei muuten tule enää, pystytettiin aita.

- Itkit?  Muutama päivä sitten, kun valitin viimeisintä kriisiä pojalleni tekstarissa, ja hänen taidokas, empaattinen ja analyyttinen vastauksensa sai minut liikuttumaan kyyneliin. Itken nykyään tosi harvoin.

- Söit vain herkkuja lounaaksi?  Herkkuja? Lounaaksi syömme yhden sandwichin ja juomme kofeiinitonta suodatinkahvia ja jaamme yhden banaanin. Toinen meistä on erittäin jumittunut tavoilleen. 

- Sheivasit?  Tuo sana on rikos äidinkieltäni kohtaan. Ajan partani joka päivä. Muualta olen nykyään luonnostaan karvaton.

- Olit kateellinen jollekin toiselle?  Olen oppinut, että joka kerran kun olen kateellinen jollekulle, näille ihmisille tapahtuu jotain kamalaa. Tämä on tapahtunut niin usein, että kun saan itseni kiinni kateuden ekasta pistosta, alan haukkua kyseisiä ihmisiä. 

- Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon?  Ei ole löytynyt ylimääräistä ikinä. Sijoitan kuukausilahjoituksena Naisten Pankin rahastoon, joka auttaa tyttöjä ja naisia maailmalla parempaan elämään. Se investointi kannattaa aina.

- Olit yksin kotona?  Eilen n. 20 minuuttia, kun lähiomainen kävi hakemassa paketin postista. Ei hän pitkälle ole päässyt sen jälkeen kun osti ne lenkkarit, jotka oli sidottu nippusiteellä kiinni.

- Sait olla yksin?  Koronan tultua olemme olleet yhdessä kuin siamilaiset kaksoset. Se oli varmaankin jokin kaukainen Kameraseurailta, jolloin en mennyt tulkiksi mukaan. Oikeasti, jos joku tuttu lukee tämän, tulkaa hakemaan hänet ulos joskus. Rakastan yksinoloa. Voin leikata sen nippusiteen auki.

- Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun?  Tämän miehen kanssa saa olla Tenat housussa varmuuden vuoksi joka päivä. 

- Valvonut aamulla kello neljään?  Harva se yö. Syön melatoniinia ja silti heräilen melkein joka yö. Noin pitkään en muista yhtäjaksoisesti valvoneeni kuin joskus nuorena. Ai niin!  Jokunen viidestä lapsestani on varmaan syntynyt aamuyöstä. Nukkuminen ei ollut vaihtoehto, vaikka taistelinkin ilokaasusta.

- Olet bailannut aamuun saakka?  Varmaan joku kostea mökkireissu vaarallisten naisystävien kanssa joskus. Kaikki tuppaavat nukahtamaan sijoilleen jo puolilta yötä nykyään.

- Teit jotain mitä et ikinä uskonut tekeväsi?  Aloitin maalaamisen 15 vuoden tauon jälkeen, kun korona tuli.  Yksi työ on heinäkuun puoleen väliin asti Valkeakosken näyttelyssä: https://www.valkeakoski.fi/tapahtumat/akaan-kuvataiteilijat-40-v-juhlanayttely/ 

Paradise, 50x60, öljy 2021


Isompia uskomattomia saavutuksia nurinkurisessa aikajärjestyksessä: paluumuutin Suomeen, menin uudestaan naimisiin, otin avioeron, sain psykologian kandin paperit Englannissa yhden lapsen äitinä, asuin Afrikassa, lähdin Suomesta 19-vuotiaana. 

- Rukoilit?  Varmaankin muutaman ajatuksen, kun lähiomainen on ollut vakavasti sairaana. Ihan oikeasti olen rukoillut, kun yksi lapsistani sairastui vakavasti malariaan ja oli kuolla. 

- Kävit Alkossa?  Kaverin puolesta kävin ostamassa joulukonjakit. Emme ole suurkuluttajia. S-Marketin halpaviinit riittävät, ne 5%. Huomenna ostetaan perinteisesti pullo, jotta jaksetaan Euroviisujen finaali. Ei sitä selvin päin kestä.

- Kävit ulkomailla?  Ihan tarkalleen elokuussa 2019 Irlannissa. Sitten tuli korona.

- Kävit järvessä uimassa?  Varmaan viime kesänä. Talviturkki laahaa jo maata!

- Söit ulkona ravintolassa?  Tampereella Tammer-hotellin kellarilounaalla joku viikko sitten.

- Maistoit uutta ruokaa?  Viime keväänä keräsin ja kuivatin vuohenputkea, joka oli kuitenkin niin kamalaa, että en uusinut yritystä. Haisee kissanpissalle tai jollekin.

- Kiroilit?  Varmaan pihatöissä koko ajan, suomeksi ja englanniksi, kun en tahdo enää jaksaa kuten ennen.

- Turhauduit?  Etsiessäni hiljan jotain katsottavaa kymmeniltä tv-kanavilta. On se niin kamalaa. 

- Juoksit Cooperin testin?  Lukiossa varmaan, kun yritin korottaa jumppanumeroa. Harjoittelin, mutta senaikaisen tyttökaverini piti pysähtyä aina välillä tupakalle, joten ei ihme että numero jäi kahdeksikkoon. En osoita sormella ketään.

- Nukuit yön yli?  Ehkä kerran viime kuussa. Kokeilen erilaisia rohtoja ja lääkkeitä unettomuuteen. Toisaalta tiedän kaikki maailman uutiset ennen kuutta aamulla.

- Mietit omia arvojasi?  Kyllä niitä on niin moneen kertaan koeteltu, että saa olla iso mullistus, jos ne johonkin ihmeelliseen suuntaan enää heilahtaisivat. Periaatteessa tietysti olen avoin. Elämä koettelee.

- Teit hutiostoksen?  Nolottaa, netistä kesken Facebookin selailua, loppuunmyynnistä tilasin ohuen takin, jossa on painettuna Van Goghin Mantelinkukat. Älkää sanoko mitään, jos näette sen joskus päälläni. Minulla on joskus vaikeaa. 

- Puhut englantia?  No minuutti sitten, kun lähiomainen toi kahvimukin. 

- Olit rohkea?  Aloitin tämän blogin kirjoituksen enkä katsonut loppuun asti, mitä kaikkea kysytään!

- Sanoit minä rakastan sinua?  Suomeksi? Tarkoituksella? Siitä on jo yli 40 vuotta, Turussa. Englanniksi sitä sanoo vähän väliä rakkailleen. 

- Maksoit laskun?  Kaikkea sitä kysellään. Mitään laskuja koskaan maksa. 

- Lahjoitit hyväntekeväisyyteen?  Ks. ylempää kysymystä sijoituksista. 

- Koit olevasi hyvä äiti?  Aina välillä, kun aikuiset lapset ottavat yhteyttä, tsemppaavat ja kysyvät neuvoa. Ei kai ne muuten?

- Ajattelit onnistuneesi?  Ks. edellistä. 

- Ostit itsellesi jotain ihanaa?  Eilen, kukkia puutarhaan. Kukat ja kirjat ovat turmani.

- Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään?  Ei tule nyt mieleen. Lukijoilla varmaan aihetta myötähäpeään.

- On tullut verta nenästä?  Oikeesti?

- Myönsit olleesi väärässä?  Se on niin harvinaista, että muistan päivän viime aikoina. Kun vielä muistaisi, missä asiassa. Motto perheessä on, että olen aina oikeassa. En ylipäänsä sano varmuudella mitään, ellen ole ihan varma. Lähiomainen on aina varma, silloinkin kun on väärässä. Jotenkin tämä toimii.

- Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta?  Kehun aina kun näen pienintäkin syytä. Ihmisen yllättynyt hymy on aina mukavaa!

- Pyysit apua ystävältä?  Autokyytiä ystävältä viikolla, tosin maksoin siitä. Tämä on perisyntini. Kuuluu samaan lajiin kuin se, etten ole koskaan väärässä. En myöskään voi pyytää apua, vaikka mikä olisi. 

- Pyysit anteeksi?  Varmaankin lähiomaiselta, että olen tällainen jääräpää. En myönnä.

- Nolasit itsesi?  Huomaan, että koronan takia en edes ole tavannut ketään vuoteen, eli olen välttynyt pahemmilta möläyksiltä. Innostuessani sohaisen usein antaumuksella kepillä ampiaispesään. Ujona oli helpompaa. 


Haaste on avoin!





EKSI BLOGIHAAST

7 comments:

  1. Kiva postaus! Mielessäni vähän ajattelin, että mitenkähän te sinne Suomeen kotiuduttu, mutta hyvin on mennyt. Oli oikea ratkaisu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! En kyllä ole katunut päivääkään. Tää oli haaveissa niin kauan. Lapsia on tietty ikävä, mutta kohta, kun saan rokotepassin, pääsen toivottavasti taas käymään.

      Delete
  2. Aivan mahtavia vastauksia. Tätä oli kiva lukea.

    ReplyDelete
  3. Olipa hauskaa luettavaa! Sun pitäisi kirjoittaa blogiisi henkilökohtaisuuksia useammin 😁.

    Itse asiassa olen löytänyt blogisi jo silloin, kun me harkittiin muuttoa Irlantiin. Ne suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet, mutta oli kiva haaveilla.

    Hieno maalaus muuten!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ihmeen kauan meni tässäkin, kun piti miettiä, milloin viimeksi...; )

      Delete
  4. Tässä oikea linkki Nadinen blogiin, josta haasteen nappasin. Blogialustani ei salli editointia sen jälkeen kun blogi on julkaistu ; (

    https://viaperasperaadastra.com/2021/05/18/milloin-viimeksi-blogihaaste/

    ReplyDelete