Pages

Wednesday, 27 May 2015

Polttamatta jääneet kartanot - top ten

Irlannin sisällissodan jälkeen 1920-luvulla IRA tuhopoltti liki 300 herrasväen kartanoa. Syytkin ovat aika ymmärrettävät. Wikipidian linkki kertoo, miten niille kävi. Osa jäi seisomaan raunioina muistutukseksi menneistä, osa purettiin, osa entisöitiin. 


Powerscourt House

Yhteistä kaikelle herrasväelle ympäri maailmaa on se, että kartanon paikka valittiin huolella. Se rakennettiin parhaalle maalle, suotuisimpaan ilmansuuntaan, ja mitä upeimmin mahdollisin näköaloin. Kun oli varaa mistä valita, ja rahaa millä palkata työväkeä, rakennuksista tuli loistokkaita ja kartanon tiluksista maailmanluokan puistoja. Työväkeä palkattiin sadoittain, mutta he eivät saaneet näkyä. Eräässä kartanossa näin kahdet portaat vierekkäin: herrasväen kiillotetut leveät marmoriportaat, ja seinän takana arkiset palvelusväen rappuset, joita pitkin pissapottia vietiin ja aamiaistarjottimia ja hiiliämpäreitä tuotiin. Kahden kerroksen väki ei saanut kohdata portaissa. Yleisiä olivat myös maanalaiset, pitkätkin käytävät, joita pitkin työväki ja muonatilaukset tulivat taloon. Vaikka työtä oli paljon, sen tekeminen ei saanut näkyä eikä kuulua. Ei ihme, että aateliset luulivat, että puhtaat lakanat ja moniruokalajiset päivälliset tulivat tyhjästä.

Tavallisen proletariaatin onneksi, monet kartanoista ovat nykyään auki ja pientä pääsymaksua vastaan voi suomalainen huutolaisen pojantytärkin samoilla puutarhoissa ja kulkea kartanon käytävillä. Kartanon ylläpito nimittäin on nykyään vähän eri hintaluokkaa kuin ennen vanhaan, ja perintövero on köyhdyttänyt entisiä omistajia. Kartanoiden ja puutarhojen ylöspidosta on tullut bisnestä ravintoloineen ja putiikkeineen. Joistakin on tullut hintavia hotelleja. Ja tietysti jotkut harvat ovat edelleen yksityisomistuksessa. En ole vielä päätynyt mihinkään mielipiteeseen siitä, että niin monet linnat ja kartanot ovat filmitähtien ja jalkapallonpelaajien omistuksessa. Kuvastaako se nykyajan kapitalismia vai massakulttuuria? Demokratiaa?


Olimme kerran sukujuhlissa yötä Kinnitty Castle'ssa, joka on nykyään hotelli. Tupakkatauolla tuli melkein riita sukulaismiehen kanssa siitä, oliko näillä kartanoilla ja linnoilla säilytysarvoa. Hänen mielestään ne kaikki olisi saanut polttaa maan tasalle, sillähän kolonialisteista päästiin. Minusta oli hienoa, että mekin, ihan tavalliset tallaajat, saamme nyt nukkua ja syödä tällaisissa linnoissa, vaikka vielä sukupolvi pari takaperin olisimme seisseet tiellä niiaten tai lakki kourassa, kun aateliset kulkivat kärryissä ohi. 

Ymmärrän, että Irlannin nälkävuodet eivät ikinä unohdu ihmisten muistista (lempikirjailijani Nuala O'Faolain on kirjoittanut elävästi kartanon ja paikallisten ristiriidasta romaanissaan My dream of you  - Olet kaikkeni, Tammi 2001, suom. Jaana Kupari-Jatta). Monet kiviaidat ja tekolammet on rakennettu nälkäänäkevien työllä - aivan kuten Suomessakin. Esim. Aulangon huvilinnat on rakennettu ruokapalkalla nälänhädän aikaan.

Jos kaikki konkreettinen kuitenkin hävitetään, mitä jää jäljelle? Tarua. Sitäpaitsi minusta kartanot ja niiden upeat puutarhat ovat muistomerkkejä ei vain niiden suunnittelijoille, vaan myös sadoille ellei tuhansille työmiehille ja -naisille jotka ne rakensivat, sisustivat ja pitivät kunnossa. Käden työtähän se on.




Rannalta kerättyjä kiviä? Montako tuhatta?

Huomasin pikaisen googlettamisen ansiosta, että suurin osa Irlantiin suuntautuvasta massaturismista suuntautuu samoihin kohteisiin: Länsi-Irlantiin, Kilkennyyn ja Dubliniin. Irlannissa on kuitenkin tusinoittain mitä lumoavampia kartanoita, linnoja, puutarhoja ja puistoja, piilossa pidettyjä helmiä joihin eivät yleensä löydä kuin harvat ja valitut turistit ja paikalliset. Kulttuurikorppikotka on myös osunut useammalle kulttuurifestarille, joka on pidetty tällaisen kartanon tiloissa, ja jotenkin se luo aivan oman tunnelmansa. Ajattelen aina, että kun ennen kartanon salissa vain aatelisrouvat nyhräsivät koruompeleidensa kimpussa ja herrat tupruttelivat sikaria kirjastossa, siellä vaihdetaan nykyään mielipiteitä feminismistä, luetaan runoutta ja haastatellaan nuoria kirjailijoita. Pienen vähemmistön yksinoikeus kulttuuriin on nyt jokaisen ulottuvilla. Se on ilon asia.

Kulttuurikorppikotka ja lähisukulainen jakavat onneksi yhteisiä harrastuksia. Minä rakastan kasveja ja puutarhoja sekä kirjallisuutta, hän valokuvausta ja taidetta. Molemmat nauttivat hyvästä kahvista ja arjen lyttäämisestä johonkin aivojen takaraivoon. (Eturaivo palaakin sitten maanantaiaamuna, mutta se on jo toinen blogi.)

Seuraavassa minun listani: Irlannin TOP TEN kartanot. (Lopussa vielä yksi varoittava esimerkki puutarhasta, jolle on käynyt köpelösti.) 

Suurin osa Irlannin kauneimmista kohteista sijaitsee julkisen liikenteen ulottumattomissa, joten laitan alkuun muutaman, jonne pääsee myös julkisilla. Loput vaativat omaa tai vuokra-autoa ja hyvää karttaa. Tien viitoitus Irlannissa on vähän summittaista, samoin ilmoitetut välimatkat. Nykyvempeleillä (gps) selviää kyllä perille, jos mekin kerran tuulilasin peittävillä paperikartoilla. Kaikki listan kohteet sijaitsevat päivämatkan päässä Dublinista etelään. Joissakin kohteissa vain kartano on näkemisen arvoinen, joissakin on pelkkä puistoalue tai puutarha. Joissakin on sekä hieno puutarha että kartano. Olen lukenut mukaan myös yhden, joka on nykyään pelkästään hotelli. Standardi pääsymaksu antaa osviittaa sille, miten kalliiksi retki tulee. Linkistä löytää ja kannattaa katsoa mm. aukioloajat. Kuvat omiani.

1. Airfield House, Dublin 14. Viime aikoina hurjasti modernisoitu kahden naimattoman rouvan kaupungille testamentattu puutarha, jossa on asuinrakennus. Opastetut kierrokset talossa. Omistajien harrastuksista kertovaa esineistöä, vanhoja autoja. Kotieläimiä ja hyötypuutarha. Upea moderni ravintola, joka on liiankin suosittu. Keidas keskellä Dublinia. Luas-ratikka tai bussi. Sisäänpääsy 10e.



2. Powerscourt House, Enniskerry, County Wicklow . National Geographic valitsi sen v.2014 kolmanneksi parhaaksi Maailman Puutarhaksi. Massiivinen rakennus ja valtava ranskalaistyyppinen puutarha. Upea näköala Wicklowin Sugarloaf-vuorelle. Japanilainen puutarha. Kartanon kotieläinten hautausmaa. Aurinkoinen kahvilaterassi talon edessä, sesonkiaikaan tupaten täynnä. Suuri shoppailualue, jossa myös puutarhaosasto. Kannattaa etsiä salainen käytävä, jota pitkin palvelijoiden oli kuljettava, jotta he eivät olisi pilanneet maisemaa. Huomasin sen itse vahingossa seisoessani tienpuoleisella etuportilla golf-kenttää katsellen. Ilmeisesti työväki oli ennen pienikokoisempaa, koska nykyihmisistä sentään näkyi päälaki, kun he kävelivät nurmikentän poikki! Sisäänpääsy 8.50e. Dublinista pääsee DART-junalla (Bray) ja LUAS-ratikalla lähelle (Brides Glen) ja bussilla Enniskerryyn, josta 15min kävelymatka (ylämäkeen).
 
Sugarloaf Mountain
Upeasti koristellut ulkoportaat. Kivimosaiikkia!



3. Mount Usher Gardens, Ashford, County Wicklow. Tänne suuntaamme joka syksy, sillä silloin puutarhan minivaahterat ovat kuin tulessa. Kevät on myös kaunista aikaa. Pienenpuoleinen puisto, joka reunustaa kapeana kaistaleena joen molempaa puolta. Kasveista löytyy myös kartta, monia harvinaisia puita. Talo omistajan yksityisessä käytössä. Pitkän linjan bussi nro 133 Ashfordiin. Suosittu kahvila-ravintola ja putiikkeja. Sisäänpääsy 10e.




 4. Killruddery House, Bray, Co. Wicklow. Dart-juna ja/tai bussi Bray'hyn. Iloinen jälleennäkeminen 10 vuoden kuluttua ensitapaamisesta. Paikka on uusiutunut ilahduttavasti: lähisukulaisen lähisukulainen on ollut mukana vanhan kivimuuri-puutarhan jälleenrakennuksessa. Aurinkoisena kevätaamuna kuljeskelu omenatarhassa, jossa kuopsutteli kanoja ja pääskyset tekivät pesää vanhassa tallirakennuksessa oli upeaa. Kaikki kasvatetaan orgaanisesti ja satoa käytetään puiston ravintolassa. Lapsilla (ja minulla) oli hauskaa syöttää ruohoa porsaille aidanraosta. (Yritin olla ajattelematta ravintolaa.) Puistossa on mitä erikoisin pyöreä lampi, jota reunustaa kaksinkertainen pyökki-istutus. Myös pyöreä amfiteatteri on ainut laatuaan Irlannissa, ja siellä näytellään oikeasti ulkoilmateatteria. Me eksyimme pitkäksi aikaa keväiseen metsään, jossa oli huumaava villivalkosipulin tuoksu. Kävelyreittiä olisi voinut jatkaa tunneiksi. Keski-ikäiset jalat jaksoivat vielä sokkelopensaikon ja kartanon ulkoapäin, sitten oli jo mentävä kahville. Paikassa on vilkas kulttuuritarjonta konserteista petolintulennätyksiin (suokaa anteeksi outo suomennos, en vain tiedä mitä falconry mahtaa olla äidinkielelläni!). Hyvä kahvila, mahdollisuus tuoda oma piknik omenapuutarhaan. Lauantaisin myös tori. Sisäänpääsy 6.50e.




The Orangery - Appelsiinitarha


5. Well's House, Gorey, County Wexford. Maaseudun rauhassa, uudempia puistokohteita, investoi perheystävällisiin tapahtumiin. Upea istutuskokoelma, artisaaniputiikkeja, "pelastettuja" eläimiä tallissa porsaista aaseihin, metsäpolku. Menimme kierrokselle taloon, mielenkiintoista, mutta entisöinti vasta alullaan. Kuten aina, minun teki mieli jättäytyä opastuksesta ja pujahtaa kiellettyihin porraskäytäviin...Lapsiystävällinen kahvila ja terassi. Sisäänpääsy 8e per auto.




6. Johnstown Castle, County Wexford. Kunnon linna lampineen ja puistoineen. Mukava kävelykohde. Linna vain yksityistilaisuuksille, vieressä mielenkiintoinen maaseutumuseo. Linnan sisäpihalla riikinkukkoja ja kahvio. Puisto 3e, museo 6e, molemmat 8e. 



7. Altamont Gardens, County Carlow. Autio kartano, jonka puistoalueen omistajat testamenttasivat valtiolle. Puutarhurin ja kasvienrakastajan taivas. Tänne palaamme aina uudelleen. Luontopolku alkaa kartanon pyökkikujalta, laskeutuu lummelampeen, kiertelee sen ympärillä ja laskeutuu sitten irlantilaiseen lehtimetsään, yhteen niistä harvoista, joita vielä on jäljellä. Osittain vaikeamaastoista ja kivikkoista, laskee joen varteen, josta taas 100 kivirappusen nousu takaisin. Toistaiseksi olemme selvinneet, vaikka lähisukulainen pysähtyy tutkimaan kameraansa yhä useammin kesken kiipeämistä...! Takaisin kartanolle voi palata joko lammashaan poikki tai metsän kautta. 

Riippusilta lammen poikki, jolta voi seurata vesilintujen pesimistä. Kivimuurin takaa löytyy portti, jolta pääsee kasvitarhaan ja sen myymälään. Eräs kauneimmista kasvimyymälöistä Irlannissa. Tänä vuonne sinne on lisätty pieni kahvila, mutta parkkipaikan puolella on piknik-pöytiä, jonne voi tuoda omat sapuskat. Forge-nimisessä ravintolassa päätien varrella voi syödä tukevammin, viitoitettu tieltä. Forgemuuten tarkoittaa sepän työpajaa, mikä se olikin aikoinaan. Täältä lähdemme aina hyvillä mielin - ja takaronkissa aina jotain uutta puutarhaan. VAPAA PÄÄSY!





8. Borris House, County Carlow. Viimeisin löytömme, jonne löysimme River Festival-lehtisen avulla. Paikka on ilmeisesti edelleen jonkinlainen hotelli, aivan upean vanhanaikainen, 1600-luvulta peräisin, alkuperäisten Irlannin kuninkaiden (High Kings of Leinster) asuinpaikka. Nettisivujen mukaan maan suosituin hääjuhlapaikka! Osuimme paikalle taidenäyttelyn avajaisiin, jossa avajaisväki oli vähintään yhtä kiinnostavia kuin taideteokset. Sormisyötävätkin olivat sushia ja spelttileipä-smörgosbordia. Carlow Arts Festival pitää siellä kirjoittajafestaria kesäkuussa, esitteessä etupiha näkyy olevan markiisitelttoja ja aurinkotuoleja täynnä. Sinne! Opaskierrokset talossa to ja su 10e.


Hippodrome
    Ne surullisenkuuluisat takaportaat!
9. Russborough House, Blessington, County Wicklow. Upea vanha kartano, jonne pääsee sisälle, kellarikerroksessa omistajien laajoista matkoista ja harrastuksista kertova museo leffateattereineen. Isot väljät puistoaukeat, lasten leikkipuisto (harvinaisempaa Irlannissa kuin Suomessa, siksi mainitsen!), artisaanipajoja. Kävimme viime vuonna isossa taidemyyntinäyttelyssä joka oli fantastinen, parhaat oli sijoitettu pyöreään ravihalliin (jossa ilmeisesti ennen koulutettiin kartanon hevosia). Myös ulkoilmaveistokset viehättivät. Hyvä kahvila. Kartanon upeat taidekokoelmat on ryöstetty monta kertaa, viimeksi vuonna 2002, jolloin varkaat ajoivat nelivetomaasturilla pellolta suoraan takarappusia ylös ja ovesta sisään. Kannattaa katsoa ne portaat!  Sisäänpääsy taloon 10e, paitsi jos on nelivetojeeppi...





10. Kinnitty Castle, near Birr, County Offaly. Hieman kauempana Dublinista, ja nykyään pelkästään hotelli, mutta jos haluaa elää päivän ja yön kuin prinsessa, täällä sitä voi leikkiä luottokortin avulla. Tämä prinsessa ei löytänyt herneen hernettä patjansa alta, niin hyvin hän nukkui valtavassa sängyssä sukujuhlien iltana. Täällä todella eläydyin kuvittelemaan, millaista on mahtanut eläminen olla aatelisrouvana. Ja sitten taas marmoriportaita kuuraavana palvelustyttönä. 







  


Aivan lopuksi, ja surulliseksi sellaiseksi, yksi vanha linnapuisto, jonne menimme retkelle monen vuoden tauon jälkeen ja petyimme: Duckett's Grove, County Carlow. 
Jos olisi olemassa ISPCA (Irish Society for the Provision against Cruelty to Animals)-yhdistystä vastaava elin kasvien puolustamiseen, soittaisin heille. Linnan omistaa nykyään Carlowin kunta, ja se käsittääkseni on myös vastuussa aidatusta puutarhasta. Puisto oli ainakin vielä pari viikkoa sitten, toukokuun lomaviikonloppuna, kaameassa kunnossa. Rikkaruohot ja nokkoset koristivat kukkapenkkejä, eivätkä ne olleet mitään yön yli kasvaneita. Nurmikko oli ajettu, ei muuta. Tuhansien eurojen arvoiset alppiruusut ja istutukset olivat tukehtua ja kituivat hoidon puutteessa. Kuljin ihan mykkänä puutarhassa. Miksi investoida puutarhaan, kutsua ministerit avajaisiin, painattaa mainoksia, kun sitten annetaan kaiken mennä hunningolle. Istuimme vihaisina kahvilla ja aloin nyppiä rikkaruohoja kukkaruukuistakin. Ehkä kunta kärsii lamaleikkauksista, en tiedä. Surkeaa oli näky. Linna itsessään on kuin kummituselokuvasta, mutta sinne ei ollut luvattuja opaskierroksia. En suosittele!


Varoituskartiot olivat paikallaan: RUMAA KATSOTTAVAA!



Linkit netistä tarkempine ajo-ohjeineen, aukiolopäivineen jne:



P.S: Korjaus viittaukseeni suomalaisista nälkävuosista: Aulangon satulinnoissa käytettiin osittain vankilan työvoimaa. Sen sijaan samassa kaupungissa sijaitsevan Katisten Kartanon kiviaidat on rakennettu nälänhädästä kärsivien kiertolaisten toimesta ruokapalkkaa vastaan. Kartanon puutarhasta löytyy jäännöskivistä rakennettu "muistomerkki" sekä museosta iso pata, jossa puuroa tehtiin työläisille. Sekoitin kaksi paikkaa keskenään.  Alla kuva nälkävuosien muistomerkistä Katisissa.


































2 comments:

  1. Voi vitsi miten upeita paikkoja - ja hieno postaus! Nyt tuli ihan hirveä hinku päästä tutkimaan näitä paikkoja (ja tietenkin myös jättäytymään jälkeen siitä opastuksesta ;-D).

    ReplyDelete
  2. Minä en sitten kehottanut ketään jäämään jälkeen opastuksesta...! Ainainen vitsaus, poiketa ohjatulta polulta...Kiitos kuitenkin kommentista!

    ReplyDelete