Kirppuja ja erotiikkaa

Kovin perehtynyt en ole varhaiseen englantilaiseen kirjallisuuteen, pakollisen Shakespearen lisäksi. John Donnen (1572-1631) runot ovat osa Irlannin ylioppilaskokeissa vaadittavaa kirjallisuuden tuntemista. 
John Donne on tuttu säkeistään Kukaan ihminen ei ole saari sekä Kenelle kellot soivat. 

Hiljattain törmäsin väittämään, että The Flea (Kirppu), vuonna 1633 julkaistu John Donnen runo on eroottinen. Pelkkä sana sai minut höristämään korviani. Eroottinen? Mieleen tulee synonyymit kiihottava ja kiehtova. 

Erotiikka kiinnostaa ja myy, aina. Jokaikinen ihmiskunnan keksintö kommunikoinnin alueella on valjastettu erotiikan palvelukseen. Luolamaalaukset, kreikkalaiset ruukut, intialaiset pyhät kirjoitukset, puuleikkaukset, painotuotteet, valokuvat, elokuvat, puhelin, tietokoneet, älypuhelimet, 3D-lasit. Se, miksi sekä tekijä että käyttäjä on useimmin mies- kuin naispuolinen, olisi mielenkiintoinen tutkimuksen aihe. Onko se edes totta, että miehet ovat naisia kiinnostuneempia erotiikasta? (Ja ei, en ala väittelemään kioskiviihteestä nimeltä 50 Shades of Gray.)

Joka tapauksessa, olin kovin hämmästynyt, kun runoa kuvattiin eroottisena. Lyhyesti kerrottuna (spoiler-varoitus...) runossa kuvataan miesparan vonkausyritystä, jossa hän vertaa sukupuoliaktia kirpun puremaan, ja epäonnistuu. Siis mikä tässä olikaan eroottista? Kirpun imemä veri? Edes vampyyreistä kiksinsä saavat tuskin kiihottuvat kirpun leukalihaksista. Tulkintojen mukaan metafyysinen runo symbolisoi runoilijan yritystä vietellä nainen, joka ei ole tippaakaan (!) kiinnostunut. Vuoden 1600 tienoilla aiheesta ei juuri voinut suoraan puhua. Runo julkaisiinkin vasta vuosia Donnen kuoleman jälkeen. Värssy ei välttämättä aukea ollenkaan nykylukijalle, ellei saa taustatietoja sekä aikakaudesta että kirjoittajasta. Ei minullekaan.

Gerrit van Honthorst "The Flea Hunt" (Kirpunmetsästys) 1621

Ajattelin omaavani suhteellisen (lue: suhteettoman) vilkkaan mielikuvituksen erotiikan alueella, mutta tätä runoa en olisi tulkinnut eroottiseksi ollenkaan. Olisin kenties pähkäillyt kuvatun suhteen monimutkaisuutta, en pelkkää simppeliä sänkyynkaatoyritystä. Ehkä pitää olla miespuolinen, jotta tämä tulee ensimmäiseksi mieleen? Olin niin ällistynyt tulkinnasta, että kahlasin läpi tusinoittain analyysejä. Monet niistä valaisivat kirppujen ja veren merkitystä aikakaudella, jolloin runo oli kirjoitettu: paiseruton ja kirppujen yhteyttä ei oltu vielä löydetty, kirput olivat makuuhuoneissa yhtä yleisiä kuin hyttyset suomalaisella suolla. Niiden metsästäminen ja tappaminen ei herättänyt ällötystä sen ajan ihmisissä. Myös hedelmöittymisen uskottiin tapahtuvan miehen ja naisen veren yhdistyessä, mitä nykylukija ei tule ajatelleeksikaan. 

Georges de La Tour: The Flea Catcher (Kirpunpyydystäjä) 1638

Tässä kohtaa tulee mieleen, voiko mitään runoa lukea ja tulkita irrallisena, omalla tavallaan, saako se edes elää omine nokkinensa? Luulen, että konteksti on sitä tärkeämpi, mitä kauemmas mennään ajassa tai mitä vieraampaan kulttuuriin sukelletaan.

Kaikista lukemistani Kirppu-analyyseistä puuttui totaalisesti naisen - edes sen aikakauden naisen - näkövinkkeli tilanteeseen. Miehelle viettely-yritys oli selvä: juuko vai eikö. Seksiä vai ei. Ja miksei.

1600-luvun naiselle seksiin suostuminen merkitsi tuhat kertaa enemmän: seuraamukset saattoivat muuttaa koko elämän, kenties tuhota sen. Silloin ei ollut ehkäisyvälineitä, suojaa (saati hoitoa) sukupuolitauteja vastaan, terveydenhoitoa, sukupuolivalistuksesta puhumattakaan. John Donne oli tunnettu naistenmies, joka saattoi kantaa sukupuolitautia. Jos hän teki rakastajansa raskaaksi ja hylkäsi tämän, jäi nainen aviottomine lapsineen ilman mitään statusta ja turvaa. Neitsyys oli naisen ainoa markkina-arvo. Naiset kuolivat raskauteen ja synnytysten komplikaatioihin ja saattoivat kärsiä kammottavasti ennen kuolemaansa. Seksi ei koskaan ollut pelkkä nautinnon akti naiselle. Ei ihme, että siitä tehtiin tabu: nuorta tyttöä piti suojella. Pelkkää pihtaamista tytön kieltäytyminen ei varmasti ollut, mitä runolija ei näytä käsittävän. Tämä kaikki edes mainitsematta rakastumisen, jätetyksi tai petetyksi tulemisen pelkoa nuoressa sydämessä. Tai neitsyyden menettämisen pelkoa ja fyysistä traumaa. Tai uskonnollisia tuntoja avioliiton pyhyydestä.

Donne vertaa aktia kirpun puremaan - toisaalta se ylevöittää heidän suhteensa avioliiton tasolle, koskapa veret ovat jo kirpun sisällä sekoittuneet, he ovat yhtä, toisaalta akti on yhtä mitätön kuin kirpun purema, miksipä siis viivytellä. Jos ei muulla onnistuta vonkaamaan niin epäloogisilla argumenteilla sitten. Eroottista tästä runosta ei saa millään, koomiseksi sen voi lukea rakkausrunojen laarissa.

Entä miten naiset ylipäänsä kokivat seksin ja seksuaalisuuden, oman kehonsa? Naisen ääntä ei runouden valtavirrassa kuulla kuin vasta viime vuosikymmenillä. Eikö sitä ollut, vai oliko se liian suuri tabu päästäkseen julkisuuteen asti? Kuinka monta runoa on kirjoitettu kuukautistuskista, masturboinnista, keskenmenoista, raskauden ihanuudesta, äitiydestä, naisen kehon kärsimyksistä ja nautinnoista mitä tulee seksiin ja sen seuraamuksiin?

Jan Steen: The Morning Toilet (1663)

Miksi miehen psyykkiset ja fyysiset koettelemukset ja kärsimykset esimerkiksi sodassa ovat eittämätön osa ihmiskunnan kirjallisuutta (vaikka harvoin naisen omakohtaista elämää) - mutta naisen hedelmällisyyden kirjo on vain naisten elämää, ei koko ihmiskunnan? Puoli ihmiskuntaa on vaiti.

Entä miten John Donnelle oikeasti elämässä kävi? Paitsi että hänestä tuli kuuluisa runoilija ja saarnaaja ja St Paulin katedraalin tuomiorovasti? Hän hurmasi 16-vuotiaan Annen, meni sala-avioliittoon, joutui siitä lyhyesti vankilaan, ja sieltä päästyään sai avioliittonsa hyväksytyksi. Donne saattoi vaimonsa raskaaksi ainakin 12 kertaa. Vain kuusi syntyneistä lapsista jäi eloon aikuisikään asti. Vaimo kuoli vain 33-vuotiaana synnyttäessään kuolleen lapsen. Se, mikä miehelle oli vain nautinnollinen akti, tuotti lopulta naiselle kuoleman, ties millaisten kärsimysten kautta. Mokoma erotiikan pihtaaja.

* * *

En yrityksistäni huolimatta löytänyt suomennosta John Donnen Kirppu-runosta, mutta tässä nykyenglannin versio niille, jotka kieltä ymmärtävät. Ratkaiskaa eroottisuus itse.

The Flea

BY JOHN DONNE

Mark but this flea, and mark in this,   

How little that which thou deniest me is;   

It sucked me first, and now sucks thee,

And in this flea our two bloods mingled be;   

Thou know’st that this cannot be said

A sin, nor shame, nor loss of maidenhead,

    Yet this enjoys before it woo,

    And pampered swells with one blood made of two,

    And this, alas, is more than we would do.

Oh stay, three lives in one flea spare,

Where we almost, nay more than married are.   

This flea is you and I, and this

Our marriage bed, and marriage temple is;   

Though parents grudge, and you, w'are met,   

And cloistered in these living walls of jet.

    Though use make you apt to kill me,

    Let not to that, self-murder added be,

    And sacrilege, three sins in killing three.

Cruel and sudden, hast thou since

Purpled thy nail, in blood of innocence?   

Wherein could this flea guilty be,

Except in that drop which it sucked from thee?   

Yet thou triumph’st, and say'st that thou   

Find’st not thy self, nor me the weaker now;

    ’Tis true; then learn how false, fears be:

    Just so much honor, when thou yield’st to me,

    Will waste, as this flea’s death took life from thee.