Pages

Tuesday, 28 February 2017

Nimetty

Oma nimi, syntymässä saatu, on ihmiselle tärkeä. Se kertoo, kuka olemme, mistä suvusta, mistä kulttuurista kotoisin. Ihmisyyden nujertajat ovat aina tienneet tämän. Sen takia keskitysleireillä ihminen nitistettiin numeroluvuksi, siitä syystä afrikkalaisille orjille Amerikassa annettiin englantilainen nimi. Ihminen vaihtaa koko nimeään vain äärimmäisen pakon edessä, luodessaan uutta identiteettiä, suojellakseen itseään.

Identiteetti muuttuu myös avioliiton myötä, kun tradition mukaan vaimo ottaa miehensä sukunimen ja asettuu siten miehensä sukuun. Irlantilainen kasku kertoo miehestä, joka kosi nuorta mielitiettyään sanoin: "Haluaisitko tulla haudatuksi meidän suvun puolelle?"

Ulkomailla paikallisen aviomiehen sukunimen ottaminen voi olla pelastus muukalaisuudesta. Jatkuvasta nimensä tavaamisesta, väärin kirjoitetusta nimestä, unohdetusta nimestä, kysymyksistä. Minulle se antoi nuorena vaimona identiteetin Irlannissa, kun olin jonkun irlantilaisen "missus" ja lasteni äiti. Etunimeäni ei usein edes käytetty. Kun ero tuli, pudotin exäni suvun nimen.

Muistan sen riemullisen, melkein pelottavan tunteen, kun ensimmäistä kertaa harjoittelin taas tyttönimeäni allekirjoitusta varten. Oma identiteetti palasi konkreettisesti.

Suomalaisen sukunimen myötä myös muukalaisuus, toiseus, kuitenkin palasi. Yhdestäkään tilanteesta, jossa jonkun pitää kirjoittaa nimeni ylös, en ole selvinnyt tavaamatta nimeäni ainakin kahdesti - sekä etu- että sukunimen. Puhelimessa pitää jo turvautua lentoturvallisuuden koodikieleen: R for Roger, P for Peter...! Yleinen reaktio nimeeni on huvittuneisuus, jopa epäusko. Eräs hilpeä sairaanhoitaja kysyi, vitsailinko, voiko jollakulla todella olla tuollainen nimi vai keksinkö sen juuri. Tällaista kohtaa vain monokulttuurisissa maissa, joissa uudet kansallisuudet ja nimet aiheuttavat hämmennystä. Lontoossa nimien tavaaminen on rutiini ja normi.

En silti vaihtaisi suomalaista sukunimeäni enää koskaan, en
edes uuden liiton myötä. Niin paljon voimaa ja juuria se minulle täällä tuo, vaivalloisuudestaan huolimatta. Ilahdun joka kerran kun näen sen jossain painettuna. Olen olemassa!



Identiteetti on mietityttänyt minua paljon viime aikoina. Mikä on identiteetin yhteys uusiin populistisiin ääriliikkeisiin, niin uskonnollisiin, kansallisiin kuin poliittisiinkin? Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat, on edelleen ihmiskuntaa jakava kysymys. Uusi identiteetti on lupaus paremmasta, se on yhteenkuuluvuuden janon tyydyttämistä, merkityksen antamista yksilölliselle elämälle. Senkö takia liitytään ISISiin, uskonlahkoihin tai rasistisiin ääriliikkeisiin, kun identiteetti on perusteellisesti hukassa? 

Kun kylät ja heimot hajosivat kaupungistumisen myötä, identiteetin saattoi löytää vaikka urheiluseurasta ja todistaa veljeyttä kaulahuivein ja seurapaidoin. Ehkä 'heimous' on tärkeämpää maskuliiniselle identiteetille? Jostain täytyy kamera- ja automerkkiveljeskuntien kummuta. Mainostajat tietysti puhaltavat brändihiillokseen, jotta kuluttajasta tulisi lojaali ja identiteetistä maksullinen. 

Minulle suomalainen identiteetti antaa voimaa olla erilainen. En enää kuvittelekaan sopeutuvani kunnon katolisen, Irish Mammyn tai hilpeän karaokefanin muottiin. Luovuus irrottaa jalat maasta, kun ympäristön pikkumainen konservatiivisuus ja pintapuolisuus alkaa ahdistaa. Elämää suurempia kysymyksiä pohtiessa identiteetistä tulee samanaikaisesti yhdentekevä että syvästi juuria versova.


Jos muut ihmiset ovat ihmiselle peili, haluan ainakin ympärilleni sellaisia ihmisiä, jotka tunnistavat aaltopituuteni, rakastavat taidetta, kirjoja, luontoa, luovuutta. Kerää ympärillesi ystäviä, jotka välittävät sinusta ja ruokkivat luovuuttasi, oli eräs viisas neuvo.

Identiteetti on pakosti jatkuvaa etsimistä ja hapuilua. Löysin nuoren Tommy Tabermannin runosta jo teini-ikäisenä ainoan uskontunnustuksen, joka on kestänyt läpi elämän. Olkaa hyvä! 


Sinun epäilysi
on sinun paimenesi
kaikissa laumoissa.
Älä hylkää häntä.

Sinun horjuvat askelesi
ovat sinun takuusi
olla marssimatta.

Sinun epävarmuutesi
on sinun lyhtysi
varmuuksien
hiipivässä hämärässä.

Sinun rakkautesi
on sinun järkesi.

Sinun hulluutesi
on sinun viisautesi.

---
Pidä pääsi 
pystyssä, kuin
kantaisit ruukkua
parasta viiniä pääsi
päällä muista kävellä,
ole ylpeä, olet
syntynyt ihmiseksi.

(Ote Tommy Tabermannin runosta Ääniä sieluni ovenraosta, teoksessa Anna minä kumoan vielä tämän maljan 1977) 



No comments:

Post a Comment