Marraskuu ei ole niitä helpoimpia kuukausia vuodessa. Tuhottoman pimeää, nykyään Suomessakin vain sateista, kähmäistä. Heitä mukaan nuoruuden ystävän menehtyminen äkisti ja sitä seuranneet hautajaiset, vanhojen päiväkirjojen lukeminen nuoruuden angstisista ajoista ja epämääräiset muut huolet, ja selviytyminen päivästä toiseen on se mitä teet.
Toisaalta tapasin vanhoja ystäviä pitkästä aikaa, syväsukelsin omaan elämääni ja löysin ilonpilkahduksia taiteesta. Ehkä marraskuu on orvaskesikuukausi, iho tuntuu ohuemmalta välillä ja pakottaa pysähtymään. Nuorempana naisena kuukautiskierto teki samaa säännöllisesti, psyyke kellui aallonpohjasta huippuihin ihan omien hormonien kannateltavana. Salaa tykkäsin siitä, että olin edes kerran kuukaudessa ehdoton, riidanhaluinen, räjähtelevä, masennuksessa piehtaroiva. Tuntui, että oli elossa!
Elämässä tulee joskus aikoja, kun ei tahdo jaksaa. Olen kestänyt nekin ja istun tässä, omassa kodissani, lämpimässä, omana itsenäni, terveenä ja oikeastaan onnellisena. Suomalaisia nauretaan, kun meitä kutsutaan maailman onnellisimmaksi kansaksi, emmehän me mitään karnevaali-iloittelijoita olla. Minä ymmärrän tuon tunteen paremminkin sanalla kiitollinen. Minäkin olen kiitollinen kaikesta, mitä minulla juuri nyt on. Jos elämä olisi mennyt kuin Stromsössä, olisin ehkä nyrpeä ja odottaisin, että saisin jotain vielä enemmän.
Katselin telkasta (4Ruutu) Vain elämää -ohjelman varainkeräysjakson Mieli ry:lle, jossa käsitellään mielen järkkymistä ja parantumista terapian avulla ja kerätään siihen varoja. Niille, jotka formaattia eivät tunne, kyseessä on vanhojen rokkijäärien ja nykyartistien bileet jossain kartanossa, jossa he avautuvat, keskustelevat ja esiintyvät. Minua ilahduttaa, kun sentään tunnistan Hectorin, Remun, Katri-Helenan ja Pepe Willbergin, nuoremmat artistit ovat tulleet tutuiksi ohjelman kautta. Tämän jakson aikana he minusta ylittivät itsensä herkillä esiintymisillä, ohjelman tarinat koskettivat ja pakottivat rehellisyyteen.
Jos mustiin hetkiin saa apua silloin, kun sitä tarvitsee, eikä puolen vuoden odotusajalla, on mahdollista puhkaista se kupla mihin ajautuu, kun tuntee olevansa täysin yksin. Toisista ihmisistä voi löytyä se kontakti ja tuki, millä pärjää taas.
Muistetaan tänä jouluna antaa se, mitä voidaan, näihin hyväntekeväisyyksiin.
Lisää tietoa netissä mieli.fi. Myös avusta, jota Suomessa saa, heti.
Ei kun joulua kohti!
Ohessa viimeisimpiä pastellimaalauksia.
P.S. juuri satuin googlaamaan, mitä tuo marras oikein tarkoittaa, ja kauhukseni löysin, että se viittaa kuolemaan, kuolleen ihmisen henkeen, Manalan menninkäiseen! Ei ihme, että kuukausi on nimetty juuri tähän vuodenaikaan. Supervoimia siis tarvitaan, me kaikki.
Ja orvaskeden uloin kerros on juuri marraskesi!
Ks. marras.
