Kaltaiselleni
introvertille lukutoukalle on lukupiirien löytäminen Suomessa ollut valtava ilo. Suomalaiset ovat lukevaa kansaa! Nyt
olen kolmessa eri lukupiirissä, jotka ovat yhtä erilaisia kuin
osanottajansakin. Yksi on vanhojen ystävien perustama, toinen liittyy
hyväntekeväisyyteen, kolmas paikalliseen kirjastoon. Jos olet lukeva ihminen,
suosittelen sukellusta tähän yhteisöön! Missä muualla voi jakaa lukemisen ilon
ja samalla avautua monista kirjojen teemoista, pohtia elämää ja eri
kulttuureja, jakaa ajatuksia?
Anonyymi, n. v.1500, Hollanti (yksityiskohta). Jos helvetissäkin on kirjoja, sinne! |
Olen aina lukenut yksin, nyt tapaan ensimmäistä
kertaa muita lukevia ihmisiä. Mikä riemu!
No, onhan minulla
ollut kahden hengen lukupiirejä, vaikken tiennyt kutsua niitä sellaisiksi.
Parhaan kaverini kanssa koulussa vaihdettiin jatkuvasti kirjoja ja
keskusteltiin niistä. Eräs toinen ystävyys on kehkeytynyt nimenomaan kirjoista
puhumisen ympärille. Kuten hän sanoi, kirjoja on nykyään niin paljon, että on
hienoa kun joku tekee suosituksia, ettei tarvitse hukata aikaa tylsien
lukemiseen. Meillä molemmilla on ulkosuomalaistausta, joten kummallakin on
paljon tyhjiä, Saharan kokoisia aukkoja suomalaisessa nykykirjallisuudessa.
On ollut hienoa kuroa
kiinni välimatkaa menneeseen. Ymmärrän, etten koskaan voi jakaa Suomessa
pysyneiden ystävieni kanssa 1980-luvun ja sen jälkeistä musiikkimaailmaa, suomalaista
populäärimusaa, koska en sitä kuullut, eikä siitä vaan tule nostalgisia
fiiliksiä 'niistä ajoista'. En tiedä kuka on Tuomari Nurmio, Pelle Miljoona,
Edu Kettunen tai Eppu Normaali. Sen ajan kirjoja voin vielä etsiä ja lukea.
Mikä lukupiireissä sitten
viehättää? Miksi riskeerata lukuhurmio ja kuulla jonkun toisen arvio
lempikirjasta? Ihan vaan sen takia, että taas tajuaa, miten eri lailla kaikkea
voi katsella ja kokea. Nähdä teksti toisen silmin, bongata yhteyksiä jotka
itseltä jäivät huomaamatta, jopa antaa anteeksi toisen lyttäys, koska tajuaa,
miksi juuri hän ei voi tykätä tästä kirjasta. Joku kiihtyy melkein raivoon, kun
loppu ei tyydyttänytkään, toinen kohauttaa olkapäitä. Aina oppii kirjasta
jotain uutta. Kirjojen kautta myös vaivihkaa tutustuu ihmisiin, kun teksti
herättää laajempia pohdintoja elämästä.
Eräs tärkeä pointti lukupiireissä on se, että tulee luetuksi kirjoja, joihin ei luonnostaan tulisi edes tarttuneeksi. Joskus ne nappaavat, joskus taas ei. Yhtäkään kirjaa en vielä ole jättänyt kesken.
Kirjoittavana
ihmisenä minulla on tietty salainen agendakin: miten kirja toimii? Mikä
koukuttaa, mikä tylsistyttää, mikä jää hämäräksi? Minkälainen loppu tyydyttää?
Onko liikaa henkilöitä, takaumia, poukkoileeko kertojaääni niin ettei pysy
perässä, mikä sai lukijan nauramaan tai itkemään?
Käytännössä
lukupiirin järkkääminen on helppoa. Pitää sopia kirjasta, valita seuraava
päivämäärä ja paikka jossa tavata. Uutuuskirjoihin on kirjastossa jono, joten
vanhemmat kirjat ovat helpommin saatavilla niin, että kaikki ehtivät lukea. Kirjan voi myös laittaa edelleen
seuraavalle, kun on lukenut. Nettiantikvariaateista saa suomalaisia kirjoja tosi halvalla (ulkosuomalaiset huom!). Kirpparit notkuvat vanhoja ja uudempiakin kirjoja alle eurolla. Ja tosi tärkeä
uutuuskirja kannattaa aina ostaa omaksi ja laittaa kiertämään. Ääni ja e-kirjoillakin
on hyötynsä, vaikka itse pidän paperikirjan näppituntumasta. Minä kirjoitan
aina jotain ylös juuri lukemastani kirjasta, koska muuten unohdan sen, enkä
muista sanoa lukupiirissä.
Kirjapiirit tuppaavat
olemaan naisten juttuja, en tiedä miksi. Kaksi lukupiireistäni kokoontuu
vuorollaan jonkun kodissa. Yhdessä piirissä juodaan kahvit ja pullat ja maksetaan
vitonen hyväntekeväisyyteen (Naisten pankki), toisessa on kirjan mukainen teema. Viimeksi kun
luettiin japanilainen kirja, juotiin sakea ja syötiin sushia! Tähän lukupiiriin
kuuluu myös päiväkirja, johon emäntä kirjoittaa raportin ja laittaa kuvia.
Kolmas lukupiirini taas kokoontuu paikallisessa kirjastossa - ja sielläkin
kahvitellaan.
Mieti, onko sinun lähipiirissäsi tai työpaikallasi jo lukevia
ihmisiä ja voisitko aloittaa lukupiirin? Ehtisikö työpaikalla pyhittää jonkun lounastunnin lukupiiriin? Entä voisiko paikallinen kirjasto toimia
kokoontumispaikkana?
Ja jos mikään näistä
ei vain toimi sinun elämäntilanteessasi juuri nyt, on netissä monta hienoa
lukublogia, joihin voi kirjoittaa omia kommentteja jostain kirjasta ja saada
suosituksia, mitä kannattaa lukea. Monet kirjabloggarit ovat todella hyviä
kirjoittajia ja myös linkkaavat samaa kirjaa käsitteleviä muita blogeja.
Jokaisella on oma lukukokemuksensa, ja joskus ne poikkeavat kovastikin
toisistaan. Koskaan en kuitenkaan ole törmännyt vihapuheeseen, nimittelyyn tai
toisen mollaamiseen. Päinvastoin, toisen näkemystä kunnioitetaan.
Sitä se lukeminen
ihmiselle tekee!
Kouluaikainen työ, omaprofiili, spray-maalattu |
Hyvää Ystävänpäivää!
Hyviksi havaitsemiani
kirjablogeja:
Nettiantikvariaatteja:
Viime aikojen lukuelämyksiä - suomalaisia:
Enni Itäranta: Teemestarin kirja
Heidi Köngäs: Sandra
Anneli Kanto: Veriruusut
Olli Jalonen: Taivaanpallo
Miehiä ja ihmisiä
Poikakirja
Sirpa Kähkönen: Graniittimies
Johanna Sinisalo: Auringon ydin
Miia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet
Muita:
Elena Ferrante: Loistava ystäväni (My brilliant friend)
Barbara Kingsolver: Myrkkypuun siemen (The Poisonous Bible)
Hiromi Kawakami: Sensein salkku